Destruction Derby 20.1.2009

No näinhän se aamu valakeni taas kirkkaana. Tai siis jos hiuksia halotaan niin hernerokka sumuhan se aamulla oli, mutta se ei millään muotoa laimentanu tämän rockki rikkaan päivän hohtoa! Oikestaan päin vastoin, lunta tulla tuprutti sieltä pilven lomasta. Ja sehän tietää vain nuille tiimin lukuisille syvänlumen koneille jotaki käytöäki ehkä vielä joskus. Kukot oli jo hyvän aikaa sitte aamulla vaiennu, niin johan Alko rockki joukkueen laiskimmat jätkät pikkuhiljaa keräillä kamojansa sängyn pohjalta. Pitkän kaavan mukaan nautitun aamiaisen jälkeen, allekirjoittanut siirsi perseensä Juliuksen kartanolle autolla (hyi,yäk) ja Kakkis-Jokke tutkapari lähti tulemaan pulkilla perästä.

Sekin ihme siinä vielä nähtiin jotta kun summasen kiito ja skidoo MelekonenXtraZorro jr. oli saatu lämmitettyä, niin summanen puotti maitonsa siihen kartanon upo uudelle pihalaatalle. Taitaa olla tullu isäntäänsä ku ei aamupäivästä pysy nesteet sisällä sitte millään. ”Lisää liimaa mä liikun viel” totes Julius ja ei muuta ku nestettä pönttöön ja menoksi.

Pikkuhiljaa päivän jo kääntyessä ehtoo puolelle, päästiin pelipaikoille. Hasse, tämä myöhäis herännyt isin pikku possuki oli hoksannu, että tässähän on valosaa vielä ainaki vartti tunti niin vois lähtiä ratsaille. Soitti sitte Juliukselle ja kysy ajo-ohjeita. ”No tule siitä sen kummun yli ja ku jälki kääntyy vasemmalle niin käänny oikialle ja tule niitten rotkojen ohi siihen ison kuusen perseelle missä on tuiskuttanu sen koivun päälle lumesta semmosen kottaraisen!” Ja perille löysi ensimmäisellä. Ois muuten saattanu poika pärjätä yösuunnistuksessa ja ampuma painissa meleko hyvin jos ei olis niin pirun laiska.

Noh, Hasse oli vielä välillä niin Jokke P, tämä anoppien kauhu, otti koko rockki shown haltuunsa! Ja millä tavalla! Kaveri raapas tasasella alustalla uuden äMmänsä pystyyn, Julius raukan istuskellessa suoraan sen ohjuksen kiitoradalla. Kaikki tapahtu alle puolessa sekunnissa, mutta koska Juliuksen isä ja molemmat papat oli kärppiä, kerkes se väistää tämän Joken täsmäiskun. Jokella pääsi ärräpäät kypärän sisällä, mutta sitte se hoksas Juliuksen takana parkissa seisovan pailakan. Uuden karhian summasen. Jokke tähtäs summaseen, mutta ohi meni ja taas lensi ärräpäitä. Onneksi Jokelle jäi vielä yks maalitaulu, summasen keltanen pikkuveli, johon Jokke sitte sai vihdoin osuttua. Ja kuului pam. Metsän asukkaiden keskuudessa liikkuu vielä tänäkin päivänä huhuja, että Joken kypärän sisältä olis tässä vaiheessa kuulunu jopa riemun kiljahduksia. Tiiä sitte.

Vellit housuissa naurettuamme, siirryttiin sitten yläkerran herran puistoalueelle. Ihanan isoja lumihiutaleita sateli meidän päälle ikään kuin puhdistaen meidän pahat teot. Loppu muuten hiutaleet kesken, mutta niitä peli paikkoja! Oli niin hyvä fiilis, että Kakkis lähti sivummalle muka pissalle, mutta Hasse saapu just sillon paikalle puun takaa ja oli nähny Kakkiksen itkevän ilosta. Tiiä sitte, että itkikö se ilosta sen paikan takia vai sen takia, että se oli pakkasesta huolimatta löytäny oman pissavehkeen.

No ei muuta ku kaakit korskumaan ja pailakat rullaamaan. Oli pikku dropeja, ummen kurvailua, ajelua yli lumisten puiden ja rutinaa katkeilevien luiden. Ja tällä viimisellä viitattiin taas Jokkeen. Joku oli sanonu sille, että catilla on näppärä kurvailla, ja sehän veteli niin läheltä puita ettei ite ollu enää tarpeeksi näppärässä kunnossa siinä catin ja koivun välissä. Tosin harva jätkää ripustaa ajolasit vauhista naulakkoon ku päättää piettää tauon.

Pieni siirtymä ja taas hekuman paratiisia riitti niin perkeleesti! Hiki tuli ja naurettiin, välillä jopa laulettiin ajaessa. Tai ainaki ite lauloin. Hämärän jo kolkutellessa tienoota, joku huomas, että Kakkis raukka on menny ihan punaseksi kypärän sisällä. Pojalla oli haluttanu makkaraa niin paljon, että se oli lopettanu hengittämisenki jo toista tuntia aikasemmin. Se oli merkki siirtyä käyrä paistoon ja kahavin keittoon.

Masut täynnä ja kahavi hammas keltasena oli mukava lähtiä takasin kohti sivistynyttä yhteiskuntaa. Alkaa homma oleen pikkuhiljaa käynnissä. Nyt jo rytisee siihen malliin, ettei malta ootella, kuinka hauskaa tuleman pitää!

-myltzi-