Now playing: Töhöt räpeltää – ei tästä mitään tuu

Silirimpsis! Viikonloppuna tärähti allekirjoittaneella kesäloma käyntiin, ja tottakai se hääty lähtiä Tussarbyyhyn ja raapassa löysät pois. Kelit suosi, aurinko paisto ja lämmintä piisas, onneksi juomat oli pysyny viileinä. Viikonlopun aktiviteeteiksi muodostui siis luonnollisesti kevyt keitto(pe), vesirossi räpeltämistä(la) ja uimahommia luonnonvesissä(su). Resepti on loistava, kokit ei niinkään joten lopputuloksessa on parantamisen varaa. Hauskaa kyllä oli, ja muulla ei oikeastaan merkitystä olekaan.

Vesirossihommia lähettiin maisteleen lauantaina, takki auki niinku tapana on(?) Toellisuuessa siis kukaan ei osannu, välittäny tahi ehtiny säätää ja tiivistää pikkuReviä vesille…  Jesaria tuhlattiin kuiten pari metriä ja poijuksi värkättiin Myltzin kiljupönttö,  ja todettiin Skidin olevan valmis päivän haasteisiin. Penkki jätettiin kans siltä varalta paikoilleen jos intoutuu tourinkia ajamaan. Tulppia piti kans kopata pari ylimäärästä, mutta pikkusäätämisen jälkeen ekalle vedolle pääsi Julli ja selvisi jopa kuivana rantaan.  Nopeusennäyksiä on tosin turha lähteä rikkomaan, maitopurkillakin pääsis toennäkösesti lujempaa.

Ovaalia reenatessa Julle sitten kokeli mite sladittelu vedessä onnistuu – no eihä se onnistu. MP maailmasta tuttu termi ”highsider” oli tosiasia ja sen myötä eka upotus. Poijun kans ei onneksi tarttenu hätäillä, nilkkavesissä kun ei edes Skidi kerenny vettä hörppiin – tai siltä se vaikutti….

”Miksi ette oo ottanu penkkiä pois?” ”-ei jaksanu” ”tämähän lähtee sormin pyörittämällä” ”ÄLÄ saatana niitä ota, niillä on runko kasassa...”

Tukijoukot on elintärkiät tässäkin lajissa kun oma tiimi on niin töhö ettei tule miettineeksi millä saadaan pelit vedestä väistämättömän upotuksen sattuessa. Onneksi paikalle läsähti Puoskari hiluineen ja vetoapua saatiin tarvittaessa. Liinoja oli tosin sattunut hintsusti mukaan vaan väliäkö tuolla, kun mukana on umpisolmu nimeltään J.Virtanen.

Muutaman yrityksen & erehdyksen jälkeen oli helppo todeta lumen olevan meille se sopivampi elementti. Parempi jättää nuo vesihommat oikeille guruille ja liikkua vesillä siihen tarkoitetulla kalustolla tulevaisuudessa…?!! Junnu Rev viihtyy sekin paremmin ilmassa kuin vedessä.

Uimahommista vois todeta sen verran, että en suosittele hyppäämään kovin korkealta kyljelleen veteen.  Tulee pipi.

Kesä väistyy pikkuhiljaa, pian illat pimenee! Pysykää taajuudella… sillä  vastoin kaikkien iltarukouksia, me emme vaikene vielä(kään)….

–Misi

Reindeers Of Old Klingon

Rakas päiväkirja 23-26.3.

Ma 23.3.

Rakas päiväkirja, minun mielestä pojat on ällöjä. Ne vaan kiusaa jne. Sitte itse asiaan, eli viikon teemaksi valittiin ratsukumppaneitten kanssa voltti takaperin ja kuskiksi arvottiin minut, valitettavasti. Arvonnan suoritti virallinen valvoja Aulis Gerlander, joka myöskin on poika. Näyttämönä toimi Sodankylän lumenkaatopaikka, jonne luvat toimintaan oli hommannu R.O.C.K.:in takapiru ja moinitoimimies Simontaipaleen Janne. Vielä kun Duell:ilta oli tullu vinkkiä, että jonku näkösiä suojavarusteitaki pitäis olla niin hommattiin porukka loton avulla Tekvestit ja Airohit. Poikien kanssa siinä mietittiin, että jos kelkalla meinaa hyppäytellä, mitä muuta tarvii kun kelkan? Pähkäilyn jälkeen lamppu syttyi ja tajusimme, että tottakai hyppyristä lentää paremmin ku tasaselta parkkipaikalta. Eli tarvitaan hyppyri. On sen verran riuskoja miehiä meijänki joukkueessa, että tunnissa liikahtaa keskimäärin puoli lapiollista lunta, joten ulkopuolinen apu oli enemmän ku tarpeen. Ja sitä saatiin. Linkan tekemisestä vastasi yhteistyössä Jasimo Oy ja Kiinteistöhuolto Rajaluoto. Konemiehinä toimi Ari Kiurujärvi ja yllätys yllätys – Janne Simontaival. Nöyrin kiitos ja kumarrus siis siihen suuntaan. Kun paikalle pyörähti myös lehdistöstä tuttu Jani Sipola, joka Kelkkalehden päätoimittajanakin tunnetaan, alkoi ilmoilla olla suuren urheilujuhlan tuntua. Janilla oli onneksi kamerakalustoakin mukana, kun meillä ne jäi kotiin. Rockki porukasta paikalle oli vaivatunu Julius ja minä. Hommat alko olla kuosissa, ei muuta ku hyppäämään.

Kuten kuvat sen kertovat, ei kaikki mennyt niin kuin piti. Laiskaakin laiskempi kuski ei jaksanu satsata lapion kans sitä vertaa, että olis jyrkentäny lähtöä etes ihan vähän. Ees sen verran, että olis lähteny etes vähäsen pyörimään. Ja liiasta vauhdista kuulemma seuraa ylipitkä hyppy mitä nyt saimme todistaa. Tasaselle tultiin että heilahti ja Skidi raukka ei sitä murtumatta kestäny. Takarunko nousi seinäksi pystyyn. Nyt on sitte pätkässäki selkänoja. Hommahan olis loppunu siihen, mutta monitoimimies Simontaival kiirehti hallille ja pojat pajotti Skidi raukkaa yön pikkutunneille. Tällä välin Kiurujärvi jäi muokkaamaan lähtöä seuraavaa koitosta varten. Iltahämärissä käytiin vielä team Kelkkalehden kanssa lapioilla jyrkentämässä lähtöä.

Ti 24.3.

Rakas päiväkirja, pojat ei olekkaan niin ällöjä. Ainakaan Kemppaisen Mika, Postilan Keijo ja Kumpulan Marko. Jätkät pääsis suoraan formuloihin mekaanikoksi ja diffuusorit ois korjattu alle kahen tunnin. Ne oli aikusten oikiasti saanu Skidin taas jaloilleen. Iso käsi ja bisset siitä. Hyppyriki oli yön aikana mukavasti kovettunu ja lähtö alko näyttää siltä ku sen pitääki. Juliuksen siirtyessä parempiin tehtäviin, soitto Vallaskiven Tommylle joka tuli opettaan pojille lapiointia. Myös oman joukkueen jäsenistä Kane ja Hasse oli raahannu luunsa paikalle. Kiurujärvi tärähti vielä paikalle pehmentämään alastuloa, tai sitä osaa, mitä Tommy ei ollu vielä kerenny lapioida pehmeäksi. Tommy oli onneksi muistanu lapion lisäksi ottaa mukaansa vielä kameranki. Paikalle saapui myös armoitettu kuvaus mies Jarno ”Jähy” Sukuvaara, joka ei räpsyjä säästele. Ja ei muuta ku taas pääsi maistelemaan sitä elämän herkkua, vapaata ilmalentoa.

Sinänsä harmi, että juntti kuski oli piirtäny reunaviivan keskelle alastuloa, niin piti ottaa ruumis pois pailakan päältä ennen aikojaan. Onneksi oli terävääkin terävämmät kone- ja lapiomiehet paikanpäällä ja saatiin vielä yön hämärissä lippa korjattua, niin pääsi vielä kokeilemaan.

Juntti kuskihan oli siinä vaiheessa jo niin pähkinöissään tästä ylettömästä vapauden tunteesta, että heitti vauhdinotossa vaihteen vapaalle. No eihän se vauhti riittäny. Ja taas sai Skidi raukka siipeensä, vaurioiksi kirjattiin setti tukivarsia. Ja voitte arvata mitä tapahtu. Kolmikko Kemppanen, Postila, Kumpula veivas taas kukonlauluun asti mutteria.

To 26.3.

Rakas päiväkirja, vietin yhden välipäivän ja kaksi unetonta yötä odottaen sitä hekuman hetkeä kun taas saan sitä. Eli ilmaa. Aikaa edellisestä yrityksestä oli kulunu jo niin kauan, että Skidi oli kerenny homehtua Huolto-Korjaamon pihalle käytön puutteessa. Tänään onneksi taas päästään. Ei meinannu pysyä housuissaan. Kiurujärvi hälytettiin taas palokunnan varoajalla oikeista töistä hinkkaamaan alastuloa. Paikalle saapui sama kööri kuin tiistaina. Ei muuta ku lähtöä hinkkaamaan. Sheivattiin se saman näköseksi ku tiistainaki, mutta jonku sortin epäilys kalvoi mieliämme. Näytti jotenki loivemmalta, kenties aurinko sulattanu. Nooh, ehkä son vain silimä tottunu. Ei muuta ku hommat pikapikaa kasaan ja menoksi. Vauhtia kelatessa huomas, että oli loppunu harituksien säätövarat kesken. Siihen malliin Skidi vetelehti puolelta toiselle. Silläpä ei onneksi ole mitään väliä kuhan vaan osuu linkkaan ja ilmaan asti pääsee.

Sen huomas heti ku tela irtos lipasta. Vittu se oli sulanu! Ei lähteny pyörimään kovin hyvin. Ku näkökenttä saavutti maan, tiesi ettei se tule pyörähtämään, mutta oli pirun hauskaa just ennen ku tärskähti! Haljennu kypärä ja polkkarit. Revenneet housut ja kelkka taas kolmikolle Kemppanen-Postila-Kumpula. Aineellisia vahinkoja siis kerty jonku verran ja lisäksi vielä katkennu kylkiluu, aivotärähdys ja peukalossa jonku sortin lihas ongelma, mutta olihan se HAUSKAA!

Pe 27.3.

Rakas päiväkirja. Olin yön sairaalassa ja nyt minua jännittää pääsenkö enää kivojen poikien matkaan näille lumille?

Riders Of Cold Kingdom kiittää nöyrästi ja kumartaa

Jasimo OY

Kiinteistöhuolto Rajaluoto

Huolto- Korjaamo tmi J.Simontaival

Kelkkalehti.com

Duell

Janne Simontaival

Jani Sipola

Mika Kemppainen

Keijo Postila

Marko Kumpula

Ari Kiurujärvi

Tommy Vallaskivi

Jarno Sukuvaara

-myltzi-

Kukkoja tunkiolla 13.3.

R.O.C.K. i porukalle tyypilliseen tapaan, kellot oli viritetty herättämään aamulla ennen ylösnousemusta. Päivästä oli tarkoitus tulla yksi talven kohokohdista. No, R.O.C.K. i porukalle vielä tyypillisempään tapaan, snooze napista loppu jousi kesken ennen ku haisevat ruhot saatiin kammettua punkan pohjalta ylös. Onneksi keli oli rumempi ku Mikko Alatalon lasit kasarin alussa. Riviin alko raahautua jos jonku näköstä taistelijaa, Kakkis, Julius, JokkeP, Myltzi ja kaikkien anoppien kauhu: J.Juustovaara! Hasse oli myös valmis liittoutumaan seurueeseen, mutta pitkälle yli puolen päivän venynyt lähtö aiheutti sen, että saatiin viettää päivä ilman Hänen majesteettinsa seuraa. Misi oli kehäkolmosen sisäpuolella Torniossa ja Kane paineli poransa kanssa jo kenties maan keskipisteessä. Julli lähti tienaan allekirjoittaneelle vähän häppä rahoja viikonlopuksi.

Keli oli siis surkea, seurasta puhumattakaan. Luvassa oli siis kerrassaan mahtava päivä! Pelipaikoille lähettiin siirtymään nopeinta mahollista reittiä. Kävi hyvin nopeasti ilmi, että Juustovaaran pojalla ei ole hoppu mihinkään. Ensin se hoksas jäällä, että jos ei ole tuorevoitelujärjestelmää niin gasoliiniin täytyy ihan ite omilla pienillä kätösillä lisätä öljyt. Aikansa se arpo kypärän sisässä, että ollako vai eikö olla. Kymmenisen kilometriä ja se päätti, että ei olla ja lisäs öljyt. Muutamien pikku liukujen sulamisten ja parin muun yhtä turhan kommelluksen jälkeen löyty jonku näkönen nyppylän tapanen.

Sielä sitä sitte päästiin ittiämmä toteuttamaan, Jokke oli keränny ajohaluja jossaki Vietnamin kesäsotakoulussa ja naaki pitkin kairoja menemään. Sitte tuli ongelmia ku mountain catille laitetaan mäki eteen, tai sitte ongelma löytyy ratin takaa. Kaveri parkkeeras kissansa poikittain keskelle kaikkien aikojen nousua. Alako muuten käsi viuhkaan meleko nopialla tahilla auttavia käsiä kaveriksi. Ja kun catista loppuu kulku niin Jokkehan juoksee ylös.

Tilanteista selvittiin ilman sen suurempia rämähyksiä ja sitte alako Julius show. Melekonen boondocking mieshän se on ku sille sopivan pailakan nakkaa alle. Mies veti niin lujaa puita ympäri, että summanen alako suoltaan pakkinappeja kartanolle.

Toisin kävi tälle toiselle Orajärven isänmaan toivolle, aikansa se mietti, että miksi Joken pitää olla niin kauan koulussa ku eihän sielä opetella muuta ku tappamista. Jokke muuten alkaa oleen hyvä siinä ku huhut kertoo, että se olis maalikylissä tappanu yhen mummon pelkällä katseellaan. Siinä se Jyystis tosin aikansa arvottuaan raapas IQ:n tulille ja oli 60 kertaa 100 metrin matkalla kiinni. Jonkinmoista mainintaaki herra tais asiasta saada. 200 metrin matkan jälkeen se hyppäs rellun takapenkille ja huilaili siinä loppu matkan ku IQ:n rutkusta loppu gasoliini kesken. Oli se niin hurjaa menoa, että huh huh. Allekirjoittanutki alko pikku hiljaa valmistautua tulevaan kalastus kauteen ja raapasin vauhista pari matoa purkin pohjalle kyytiin.

Loppupäivälle saatiin vielä muutamia mukavia kokemuksia ja loppujen lopuksi tästä tynkä päivästä saatiin oikein mukavia muistoja rockki porukan yhteisille lapsenlapsille. Yhtiömme kiittää ja nöyrästi kumartaa kunnes seuraavan kerran saamme vähän väkevämpää.

-myltzi-

Ystävänpäivän herkistelyt

JAA! 14.2. merkitsee Riders – poikakalenterissa joulun ja juhannuksen ohella välittämisen ja antamisen aikaa. Näin toimittiin, ja erikseen tuskin tarvii mainita että paremmin ei vois lauantaita viettää kuin kamraattien kera kairassa puuteria pöllyttäen. Välitettiin niin helvetisti ja annettiin ratsuille raippaa täydeltä laidalta! Bonarina Jähy antoi meikälle bensaa, säidenhaltija antoi kaikille lunta, Myltzi antoi Joonakselle palautetta ja Jokke M8:lle siivet….

Jokkea harmittaa kun vuoristomallit on lähes yhtä kankeita kuin se ite.

Aamuksi sovittiin treffit sämpylän ja kaakaon ääreen, ja samalla syötettiin ratsut päivää varten. Hieman yllättäen tavoiteaikatauluun ei aivan päästy, mutta alkuvalmistelut hoidettiin silti riittävällä tarkkuudella ja repusta löytyi tulipaikallakin makkarat ja sinapit (ilman niitä ei vissiin voi lähtiä mihinkään?!) Eräs soturi tosin oli jo ennen lähtöä alkuvalmistellut reissun varabensat eräälle jängälle. Maailmanluokan toimintaa, odotettavissa hieno päivä.

Muonavahvuudesta puuttui Kakkis (duunia), Hasse (duunia) ja Kane (Krapula?) mutta messissä oli silti hyvä porukka! Keli oli tosiaan siinämielessä makea, että uutta lunta tuprutti jatkuvasti ja ajolle leimallista oli eräänlainen pehmeys(?). Kuvaamisen kannalta sakea lumisade on haasteellinen, mutta se ei saanut meitä murheelliseksi ja jotain pikkunättiä kelalle (toivottavasti) tarttuikin.

Lunta löytyi paikkapaikoin varsin mukavasti, ja lyhyt matto & läski kuski todettiin jälleen epäsopivaksi yhdistelmäksi vallitseviin olosuhteisiin. Jumissa oltiin, mutta irti päästiin helposti rullaamalla ratsua tarpeeksi monta kertaa katon kautta ympäri. Iltapäivästä Julli sitten hoksas rullata Summittia pituussuunnassakin hivenen, vaikkei ollut edes kiinni! Hetki oltiin siinä että WTF mutta Julli totes että sole mikhän, väänsi komentosillan suoraan ja nosti luistit kattoon. Nopean toiminnan joukoissa on kuulemma kurssi, jossa opetellaan väistämään päälle kaatuvaa pailakkaa oikeaoppisesti – luojan kiitos oppi oli mennyt perille, ja tilanteesta selvittiin ilman henkilövahinkoja, materiaalisten menetystenkin jäädessä mitättömiksi.

Päivä meni sekoillessa, jumitellessa ja pörrätessä pahimpia ajohimoja pois, kauheasti kun ei ole kukaan vielä päässyt ajamaan. Aika menee nopeasti kun on lystiä, niin myös ystävänpäivänä. Päivä alkoi kääntyä ehtoolle kun oltiin saatu käyrät tuulensuojaan ja jo tutuksi tulleet check engine -valot mittaristoon. Polariksissa ei onneksi syty check engine, kun semmosia ei ole. Ne laitteet on rakennettu syömään bensaa. Ystävänpäivästä jäi loppujen lopuksi lapaseen hyvä fiilis, lepposaa surffausta, muutamia hyviä juttuja tulevaisuuden varalle ja jokunen rakko kouriin. Tiedä sitten, jäikö iltaelämässä käyneillä sotureilla kouriin jotain muutakin.

Sunnuntaiaamu valkeni huomattavasti edellistä kirkkaampana, ja baanalle oli pakko päästä nopeasti. Kovista puheista ja perinteikkäästä uhoamisesta huolimatta ”steissillä” ei ollut aamusta muita kuin allekirjoittanut ja Pelastaja-Jähy. Makkarapaketti paketoitiin huolellisesti kääröihin ja suunnattiin tutkimus- ja chillaillureissulle lähimaastoon. Päivästä muodostui paras sunnuntai pitkiin aikoihin: ei krapulaa, täydellinen keli, uutta lunta, hienot maisemat. Alla todisteet.

Vi hörs! Monikansallinen yhtiömme kiittää.

-Misi

Destruction Derby 20.1.2009

No näinhän se aamu valakeni taas kirkkaana. Tai siis jos hiuksia halotaan niin hernerokka sumuhan se aamulla oli, mutta se ei millään muotoa laimentanu tämän rockki rikkaan päivän hohtoa! Oikestaan päin vastoin, lunta tulla tuprutti sieltä pilven lomasta. Ja sehän tietää vain nuille tiimin lukuisille syvänlumen koneille jotaki käytöäki ehkä vielä joskus. Kukot oli jo hyvän aikaa sitte aamulla vaiennu, niin johan Alko rockki joukkueen laiskimmat jätkät pikkuhiljaa keräillä kamojansa sängyn pohjalta. Pitkän kaavan mukaan nautitun aamiaisen jälkeen, allekirjoittanut siirsi perseensä Juliuksen kartanolle autolla (hyi,yäk) ja Kakkis-Jokke tutkapari lähti tulemaan pulkilla perästä.

Sekin ihme siinä vielä nähtiin jotta kun summasen kiito ja skidoo MelekonenXtraZorro jr. oli saatu lämmitettyä, niin summanen puotti maitonsa siihen kartanon upo uudelle pihalaatalle. Taitaa olla tullu isäntäänsä ku ei aamupäivästä pysy nesteet sisällä sitte millään. ”Lisää liimaa mä liikun viel” totes Julius ja ei muuta ku nestettä pönttöön ja menoksi.

Pikkuhiljaa päivän jo kääntyessä ehtoo puolelle, päästiin pelipaikoille. Hasse, tämä myöhäis herännyt isin pikku possuki oli hoksannu, että tässähän on valosaa vielä ainaki vartti tunti niin vois lähtiä ratsaille. Soitti sitte Juliukselle ja kysy ajo-ohjeita. ”No tule siitä sen kummun yli ja ku jälki kääntyy vasemmalle niin käänny oikialle ja tule niitten rotkojen ohi siihen ison kuusen perseelle missä on tuiskuttanu sen koivun päälle lumesta semmosen kottaraisen!” Ja perille löysi ensimmäisellä. Ois muuten saattanu poika pärjätä yösuunnistuksessa ja ampuma painissa meleko hyvin jos ei olis niin pirun laiska.

Noh, Hasse oli vielä välillä niin Jokke P, tämä anoppien kauhu, otti koko rockki shown haltuunsa! Ja millä tavalla! Kaveri raapas tasasella alustalla uuden äMmänsä pystyyn, Julius raukan istuskellessa suoraan sen ohjuksen kiitoradalla. Kaikki tapahtu alle puolessa sekunnissa, mutta koska Juliuksen isä ja molemmat papat oli kärppiä, kerkes se väistää tämän Joken täsmäiskun. Jokella pääsi ärräpäät kypärän sisällä, mutta sitte se hoksas Juliuksen takana parkissa seisovan pailakan. Uuden karhian summasen. Jokke tähtäs summaseen, mutta ohi meni ja taas lensi ärräpäitä. Onneksi Jokelle jäi vielä yks maalitaulu, summasen keltanen pikkuveli, johon Jokke sitte sai vihdoin osuttua. Ja kuului pam. Metsän asukkaiden keskuudessa liikkuu vielä tänäkin päivänä huhuja, että Joken kypärän sisältä olis tässä vaiheessa kuulunu jopa riemun kiljahduksia. Tiiä sitte.

Vellit housuissa naurettuamme, siirryttiin sitten yläkerran herran puistoalueelle. Ihanan isoja lumihiutaleita sateli meidän päälle ikään kuin puhdistaen meidän pahat teot. Loppu muuten hiutaleet kesken, mutta niitä peli paikkoja! Oli niin hyvä fiilis, että Kakkis lähti sivummalle muka pissalle, mutta Hasse saapu just sillon paikalle puun takaa ja oli nähny Kakkiksen itkevän ilosta. Tiiä sitte, että itkikö se ilosta sen paikan takia vai sen takia, että se oli pakkasesta huolimatta löytäny oman pissavehkeen.

No ei muuta ku kaakit korskumaan ja pailakat rullaamaan. Oli pikku dropeja, ummen kurvailua, ajelua yli lumisten puiden ja rutinaa katkeilevien luiden. Ja tällä viimisellä viitattiin taas Jokkeen. Joku oli sanonu sille, että catilla on näppärä kurvailla, ja sehän veteli niin läheltä puita ettei ite ollu enää tarpeeksi näppärässä kunnossa siinä catin ja koivun välissä. Tosin harva jätkää ripustaa ajolasit vauhista naulakkoon ku päättää piettää tauon.

Pieni siirtymä ja taas hekuman paratiisia riitti niin perkeleesti! Hiki tuli ja naurettiin, välillä jopa laulettiin ajaessa. Tai ainaki ite lauloin. Hämärän jo kolkutellessa tienoota, joku huomas, että Kakkis raukka on menny ihan punaseksi kypärän sisällä. Pojalla oli haluttanu makkaraa niin paljon, että se oli lopettanu hengittämisenki jo toista tuntia aikasemmin. Se oli merkki siirtyä käyrä paistoon ja kahavin keittoon.

Masut täynnä ja kahavi hammas keltasena oli mukava lähtiä takasin kohti sivistynyttä yhteiskuntaa. Alkaa homma oleen pikkuhiljaa käynnissä. Nyt jo rytisee siihen malliin, ettei malta ootella, kuinka hauskaa tuleman pitää!

-myltzi-

Makustelua 13.1.2009

Maistiaiset kaudesta 09

Monesta erinäisestä syystä johtuen tämän talven kelkkailu on muutamalla tiimiläisellä jäänyt vielä hiukan vähemmälle. On ollut kelkka remonttia, talon rakennusta, töitä ja niiden siirtämistä etelästä tänne pelipaikoille talveksi. Nyt kuitenkin alkaa olla hommat sillä mallilla, että päästään keskittymään olennaiseen ja kokeilemaan pysytäänkö sitä enää edes sarvissa kiinni. Jos ei, niin mitään radikaalia ei ole päässyt siis tapahtumaan.

Huomattiin tuossa tuon virallisesti kahjon kanssa, että sattuupi muuten vapaapäivä poikasilla samalle siunatulle päivälle. Iltapäivästä Myltzillä lähtö hakeen kamoja sieltä syrjästä tänne pohjoseen, mutta muutaman tunninki ajo on paikallaan!

Tämähän tietenkin tarkoitti taas sitä, että kun pienen pieni ski-dooki alkoi olemaan pikkuhiljaa kasassa, niin suunnataan keulat kohti suurta tuntematonta ja otetaan siitä mavut! Toiseksi ratsuksi napattaisiin uuden karhia Summitti.

Oli se taas pitkästä aikaa hieno fiilinki pakkailla kamoja reppuun ja kuunnella koska se kaveri pärähtää pihalle, että päästään starttaan. Pakkasta oli semmonen mukava -10 astetta ja taivaski näytti siltä, että hommat shamaanin kanssa viime kesänä oli hoideltu siihen malliin, että aurinkoa riittääpi sitte tällekkin talvelle. Sitten kelekat tulille ja keuhkot täyteen 2-tahti kaasuja ja baanalle.

Määränpääksi valittiin paikka, jossa huhujen mukaan saattaisi ehkä olla lunta edes sen verran, että pahimmat poltteet saataisiin siellä sammuteltua.

Näin ei tienkään käynyt. Lunta löydettiin kyllä, mutta kuume on nyt kyllä tietysti astetta rajumpi. Nimeltä mainitsematonta tiimiläistämme Jokke-Peetä lainatakseni kuume x2!!!

Reissussa leikkikentäksi pääsi kivilohkareinen vaaran kylki, jossa me Myltzin kans päätettiin, että nyt olis hyvä sauma opetella ajamaan sitä trialia. Ikinä kun sitä ei ole päästy testaamaan niin kokeilemma nyt! Omalla variaatiolla tietysti ja virhepisteiden sijaan nurinkurin mentyä poltamma tupakit. Pienempi skiido tuntuikin siihen lajiin tarkoitetulta vehkeeltä. Mukava sillä on narmautella lohkareiden päälle ja sieltä alaspäinkin meno on yllättävän mieluisaa.

Se oli itse asiassa niin hauska kampe, että saa nähdä joutuuko tässä juuri pätkämieheksi! Vuoron perään sitä sen sarviin hypittiin ” anna mieki, anna mieki!” meiningillä.

Nyt pitääki ottaa rauhallisesti ja odotella sitä lunta vain niin pirusti lissää, ettei tarvi laittaa summittia maailmalle! Ei vielä mitään jakoa tällä perällä päästä sillä leikkimään. Odotukset silti korkealla kevättä varten…jos ei muuta niin tottapa se shamaani luntaki saapi aikaseksi!

Päivä sai arvoisensa päätöksen, kun auringolaskun saattelemana pommitettiin ensin meidän pihalle, ynnättiin siinä talven eka kunnon ajoreissu, otettiin kaljat ja mentiin saunaan.

Saunan jälkeen uunilenkkiä mahat täyteen ja sitten pötkötteleen sohvalle ja fiilisteen jo seuraavia koitoksia…hmmm…edessä taitaa tosiaan olla kaikkien aikojen talvi…

-Julle-

Rollon kelekkamessut ´09 : d-day & pe-su välinen yö

”Missä on Sodankylä?”

Tätä kirjoitettaessa (4.11) maksetaan edelleen hauskanpitoveroa korkealla prosentilla. Mutta kuten yleisesti tiedetään – kaikki hauska yleensä maksaa, lihottaa tai on moraalitonta, ja joskus nämä löytyy jopa samasta paketista! Rokkiposse valitsi jokatapauksessa kaikki kolme, tuplana! Mitä uus maksa maksaa? Entä juoksumatto? Yöjouksumatto??!   -Tä?!

Messuviikonloppua oli koko katras odottanut kesän ja syksyn, ja odotukset olivat toki korkealla – leffa jakoon, porukka kasaan, hauskanpitoa kavereiden kanssa ja tietenkin kelkkojen hipistelyä. Kalustovaihdoksia lienee ”muutamia” tiedossa, ja messuilla uutuuksia pääsi ensi kertaa speksaamaan. Tai siis olis päässy, jos pelimiesten mallit ois ollu näytillä! Muilta osin messut itsessään olivat suksee – oisko niin, että Rollo on monen mielessä se oikea paikka messuille…

Perjantaina homma polkastiin käyntiin yhteislaululla sekä tietenkin saunalla ja pirtelöllä. Ilmassa tosiaan oli ”HarriOllimaista” urheilujuhlan tuntua, ja melkoisia suorituksia illan aikana nähtiinkin – luokattomampia juttuja on hankala kuvitella, paitsi ehkä joissain blogiteksteissä. Muutenkin viikonlopun suun auonnassa oli tasan kaksi tarkoitusta – jos vittuilun ja tipottelun olis pois jättäny, niin hiljaista olis ollu… tipottelu oli tahallista, vittuilusta en tiedä…. ”oleks sie oikeesti noin hidas…?!”

”Sattasen paliskunta”

Perjantai vaihtui lauantaiksi Koskisen sedän (epä)onnela merkkisessä juoma- ja tanssiravintolassa, arvakkaas millä puolella? Julius vetäs aamulla perstaskusta todisteet edellisillan nohevasta toiminnasta ja keskittyi nauttimaan ryhmän varauksettomasta rispektistä loppupäivän. Jotkut muut oli vähällä vetää perstaskusta jotain muuta, mutta käsillehän se meni, kuten tavallista…

Jeesustelun, viisastelun ja aamusaunahommien jälkeen mittarilla pääkallonpaikalle! Fiilikset oli katossa ja todellakin hykerrytti! Ryhmää oli mestoilla lauantaina tooosi paljon, pienimuotoista ryysistä jopa. Hyvä. Uuden leffan maailman ensi-ilta oli siis juurikin lauantaina messuilla, Kelkkalehden osastolla. Punaisten mattojen ja salamavalojen puutteesta huolimatta kuohuviiniin oltiin satsattu! Mukava on tietää, että porukkaa kiinnostaa suomalaistenkin tekemät kelkkaleffat. Päällisin puolin vaikutti siltä, että jengi piti näkemästään. Uskon voivani puhua koko ryhmän puolesta kun sanon, että aplodeja kuunnellessa fiilikset todellakin olivat ”tapissa!” Kiitokset ja terveiset kaikille paikalla olleille!

Muilta osin messulauantailta ei sitten kauheesti muuta lapaseen jäänyt – päivä oli hyvin nopeatempoinen ja tuttuja oli paljon paikalla. Tunnelma oli välillä samanlainen kuin silloin pentuna, kun pakkaspäivänä päätit kokeilla kielellä lumikolaa; seisot paikallas tehden kaikkes ettet näyttäs typerältä, puhuminen on lähes mahdotonta, sua odotetaan jossain mutta liikkumaan et pysty. Lauantai-illan ohjelmasta ei uutta kerrottavaa ole – mitä sitä hyvää reseptiä muuttamaan…

”Pippuripihvi….. miten se paistetaan?”
”-TÄYSILLÄ!!!”

Sunnuntaipäivän kärkikarvaajaksi päätettiin lähteä mättämään rasvaa naamioon kylän pintaan. Ei muuten oikeen toiminu. Ruokahalu kadoksissa, voitteko kuvitella? Hatara askel johti iltapäivästä areenalle, jossa sitten viimeinkin oli aikaa tarkastaa messutarjonta ajatuksen kanssa. Mukaan tarttui vähän varustetta ja kypärää joilla suojata atleettisia ratsastajanvartaloita erämaan piileviltä vaaroilta. Kakkis väitti ostaneensa munasuojat, mutta oisin vaikka voinu vannoa sen olevan suojapaita… nooh mitä pienempi mies sitä suuremmat suojat vaimitenseoli!? Varmanpäälle pelaamisesta muuten sen verran, että Jullihan on vakuuttanu kaasupeukalonsa tähtitieteellisestä summasta…. mikä on mun mielestä tuhlausta, kun nippusiteellä vois hoitaa sen peukalon tehtävän paljo helpommin…

Korkealta tippuu lujaa, Myltzikin tietää sen. Superhauskan & tapahtumarikkaan viikonlopun jälkeen paluu arkeen ja lumen odotteluun tuntuu raskaalta. Mutta kyllä se sieltä tulee, kaikkien aikojen talvi! Uskokaa pois. Nyt kannattaa pikkuhiljaa suunnata katseet tulevaan ja varata kalentereista aikaa A-luokan reissuille. R.O.C.K – ryhmittymän liikkeistä tulette kuulemaan tulevanakin talvena tällä kanavalla.  Pysykää taajuudella!

– Misi

http://www.ridersofcoldkingdom.com

Hiljainen hetki

Kohta!

– Dyyd

KESÄ 2008 – ”NYT RIITTI” SANO SHAMAANI….

Rock – mieskuoron kesä on mennyt touhutessa – touhutippoja ei ole näkynyt, joskaan täysin tipaton kesä ei ole ollut… paljoa kerrottavaa ei ole, kun ei ole ollut lunta! Valmistelut tulevaan kauteen on kuitenkin aloitettu jo hyvissä ajoin. Joku on rakentanut taloa, joku kelekkaa, mutta kaikki keskikehoa! Salihommat ja muu fyysinen reeni on suosiolla jätetty niille, jotka sitä tarttee. Ompahan seuraavanakin talvena läskiä mitä tummua…
Sulan maan aikana Jokkep ja Misi on tyydyttäny pahimpia ajohaluja moottoripyörillä, Julle on ajanu motolla puita nurin, Myltzi välkyttäny peltipoliiseja autolla ja Julli kahella taksilla. Aika vaisua siis, edes vesille ei ole kukaan uskaltanut… ehkä se on fiksua jättää se laji oikeille vetomiehille. Pyssykylän vesicrossit oli kyllä jälleen mainio häppeninki synkän kesän keskellä. Pärinää ja pakokaasua, ukot viihtyy. Terveisiä rollon tenukepeille, ottakaa kofeiinipillerit ens kerralla mukkaan ja tulukaa isommalla autolla…;)
Hiljaiselo loppuu siis viimeistään kelekkamessuilla, jotka on tosiaan tuossa marraskuun alussa eli aivan pian. Koko poppoo on mitä todennäköisimmin mestoilla koko viikonlopun aiheuttamassa pahennusta ja ennenkaikkea pitämässä hauskaa. Tule sieki! Uusi kausi korkataan messuilla, ja siinä samalla taidetaan pistää edellinen pakettiin. Hykerryttää. Talvi tuoksuu jo ilmassa.

Nähdään messuilla, sitten baarissa ja myöhemmin jossain kaseikossa niin jumissa ettei kuuna päivänä!

-Misi

Dyyd goes to heaven

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Osalle rokkipoppoosta kausi päättyi vappua edeltävään viikonloppuun, jolloin pyssykylän suunnalla oli sopivasti kaikenlaista mielenkiintoista tapahtumaa. Tapahtumarikkaan viikonlopun ohjelmaan kuului mm. koiranäyttely, johon rokkipesueesta näytille vietiin Julli. Tällä kertaa Jullia ei valittu rodun parhaaksi edustajaksi, ja tiimin oli tyytyminen lohdutuspalkintoihin. Palkintojenjako suoritettiin lauantaina aamuyöllä erään camping – alueen huoltorakennuksen saunaosastolla, lauteiden toimiessa podiumina…

Viikonlopun (lähes) ainoa tarkoitus oli siis juhlia kulunutta kautta ja summata hieman kokemuksia. Joka jätkä on saanut kohtuullisesti kilsoja alle, muutama reissu on tehty ja matskua saatu kelalle ihan mukavasti seuraavan talven odottelua helpottamaan. Talvi vastasi odotuksia ja kovin montaa juttua ei jääny tekemättä, joten siinä mielessä voi hyvillä mielin laskea ratsut kesälaitumille uutta voimaa keräämään… lepo taitaa tosiaan tulla tarpeeseen, näyttää nimittäin muutama ravuri vähintäänkin puolikuntoiselta tällä hetkellä.

Muutama ratsu tarvitsee siis lepoa ja Viagraa, mutta Julle & Jullen korskea ori eivät kuulu näihin. Suorituskyvyssä piisaa, mistä todisteena kärkisijoitukset Kommatin rinnekiihareista lauantailta. Julle vei oman luokkansa helpon näköisesti, ja openissakin oli kirkkain mitali käden ulottuvilla. Viime hetken väärällä lähtöpaikan valinnalla voi tosin ryssiä yllättävän paljon. Joonas A nappasi ykköspystin nopealla Catillaan, vaikka Jullella oli apunaan kadehdittavan kokoinen tuulenhalkaisija. Kaikkiaan nuo Kommatin ajot oli kyllä parhautta, mukavan leppoisa tapahtuma kelejä myöten jossa viihtyivät sekä kuskit että paikalle muutenvain vääntyneet. Pisteet SodSMK:lle järjestelyistä.

Orajärvellä pelattiin sitten Rock winter olympics, lajeina aina yhtä jännittävät keihäänheitto, arvaa-montako-kaljaa-multa-on-pöllitty? -peli, Montako-litraa-on-JokkePeen-tankissa? -peli ja kreikkalais-roomalainen paini. Oon muuten luullu että Myltzi on elävä Teräsmies maan päällä, mutta olin väärässä, sillä karju lähti päiväunille kesken päivän. Kaasu pohjassa piti mennä nukkumaankin, kyllä on tehokasta toimintaa. Järvelle oli varattu perisuomalaisia eväksiä komppanialle riittävä määrä, ja kyllä täytyy jälleen kiittää Kakkista muonituspuolen esimerkillisestä hoidosta. En oo kuunaan parempia käristysleipiä syöny.

Jos jollain lukijoista on mönkijä myynnissä, niin tarjokkaa sitä Hasselle. Se onneton maksaa siitä ihan mitä tahansa kehtaatte pyytää, oli nimittäin mies kohtuullisen mielissään mönkkärin ohjaksissa silloin kun hajoilultaan kerkesi. Henkisten vaurioiden lisäksi myös fyysistä damagea tuli koko joukkueelle erinäisten ei-ehkä-niin-viisaiden päähänpistojen seurauksena, mutta tässä kropassa mustelmatkin kaunistaa…läskillä on läskiä, mitä tummua… sole poika mikhän…

Sunnuntaiaamuun kuului luonnollisesti kristillisen perinteen velvoittamana Jumalanpalvelus, jossa olikin hyvä hankkiutua eroon kauden ja eilisillan aikana tehdyistä synneistä… Tällä kertaa tosin Isolla kämmenellä ei ollut paikkoja vapaana meille, joten synninpäästö oli saatava muilla keinoin…

Vanhan loppu on uuden alku.

-misi-