Samalla kun kirjava sätkynukkelauma kannattajajoukkoineen mesoaa suu vaahdossa arki-illan prime-time aikaan maikkarilla, on meidän aika pureutua lyhyesti mutta vähemmän ytimekkäästi syksyn ja alkutalven tapahtumiin ja tapaturmiin. Pitkä ja rankka “vaalityöputki” alkaa olla takanapäin, ja pikkuhiljaa voitaneen keskittyä olennaiseen. Vaalityötä on tehty lähinnä yöaikaan useilla paikkakunnilla ja ihmisiä tavattu lukemattomissa soitto- ja ruokaravintoloissa.  Tiukimmat debaatit on toistaiseksi käyty Sodankylän Rooperantessa, ja varsinaiset vaalipaneelit pidetty ravintola Revontulessa. Kuulemma.

Monisyisiä juonia ja salaliittoteorioita on joka tapauksessa punottu, ja varmaa on, että reissuja tehdään. Reissuilla poltetaan bensaa, saunotaan, syödään hyvin, nauretaan paljon ja pidetään hauskaa. Kuten aina aiemminkin, tapahtumia tallennetaan kameroilla, tänä talvena useammalla ja paremmilla kuin aiemmin. Hykerryttää. Reissuun kannattaa aina lähteä, ja eka lähtö on jo todella lähellä, raporttia pukkaa kunhan paluu kotipalkisille on tosiasia ja likavaatteet on tyhjennetty pyykkikoriin Äidille pestäväksi.

Lumi antoi tänä talvena hieman odotuttaa itseään. Odotusaika on pyritty käyttämään järkevästi hyväksi ja kalustopäivityksiä koettu tällekkin talvelle.  JokkeP investoi vessapaperirullan ja omakotitalon lisäksi Let´s get highcountry –mallin uuskoppaseen Cattilaan. Pari hittituotetta on myös remmissä, tosin nämä Assault RMK:t on ladattu teippien lisäksi läjällä SLP tuotteita. Kaasulirpakkeita käskevät Julle ja Kakkis, ja polttoaineen ruiskutusta Power Commander. Jotaki mujua tökittäneen myös voimalinjastoihin. Hasanderi/Hätski/Hasse hakee Renegadeen pitoja uudella matolla ja lähtöjä jousilla. Myltzi paransi RS:n ajo-ominaisuuksia uudella eturungolla ja nosti mukavuuden uudelle tasolle hitsaamalla alustan tönkkiin ja käymällä suihkussa. Rikolliseen Freeride Summaseen olis tarkotus istuttaa Team setti ja SLP huilu, muiden varusteiden painottuessa touring meininkiin.  Ivalon teknisessä jaostossa on jalostettu kisamallin Polarista kaikenlaista väärinkäyttöä ajatellen ja touringmallistakin lienee jo astinlaudat väännelty soiroon-suoraksi-soiroon-suoraksi muutamaan otteeseen. Moni pailakka on syksyn mittaan verhottu tilaajan toiveiden mukaisiin teippisatseihin. Teippisetit edustavat Kersilöläistä käsityöperinnettä aidoimmillaan, ja mikään toive ei ole liian outo. Teippiasioissa ota yhteys Myltziin!  (myltzi@ridersofcoldkingdom.com)

Tällä kaudella kuvaus- ym. varusteet huilaavat kairaan Snowexpertin Sport Boxissa, joka sopii em. käyttöön paremmin kuin loistavasti.  Lisäraporttia asian tiimoilta luvassa talven edetessä. Yksittäinen reissuelämää ehkä eniten helpottava partikkeli on kunnon varustelaukku, millä helevetin keinolla ennen on tultu toimeen? Enää ei tartte sekoilla kypärien kanssa pimiässä pakussa ja ettiä sukkaparia työkaluboksista, EVS Roller Bag imee varusteita sisäänsä enemmän kuin keskiverto leidari Thaikuissa. Ajovarusteet ovat päästä varpaisiin totutusti HMKlta,  ja talvista maisemaa, ajolinjoja ja bikinityttöjä tarkkaillaan Oakley linssien läpi. Myös henkilöstön ja kaluston kuljetus tien päällä sujunee tänä talvena aiempaa mukavammin. Reissujen elintarvike- ja nesteytyspuoli hoidetaan totuttuun tapaan Sodankylän K-Supermarket Pohjantähdessä sekä saman katon alla sijaitsevassa pitkäripaisessa, ja ajovaruste + viriosa toimituksista kiitokset lähtee Allrightin suuntaan! Vielen Danke.

Kuva: Laplandmemories

Eka varsinainen kuvaussessio oli tosiasia Tammikuun puolenvälin tietämillä jolloin päästiin ottamaan tuntumaa paitsi uuteen kameraan, myös professional kuvausryhmään ja über kalustoon. Viikonlopun sessiot pitivät sisällään tulen syöksemistä, tukivarsi ongelmia, vaihtelevia lumiolosuhteita, bikinityttöjä ja tietysti alapäähuumoria. Jouduimme myös outoon valoon, jonka arktisiin olosuhteisiin tottunut kuvausryhmä kuitenkin ansiokkaasti kelalle tallensi. Matsku on eeppisen kaunista. Success! Lisää vastaavia sessioita järjestettäneen talven mittaan useampiakin… stay tuned eli pysykää vireessä. Kiitokset mahti viikonlopusta käteni osoittamaan suuntaan Lapland Memories Crew:lle!

kuva: Laplandmemories

laplandmemories

laplandmemories

Superkicker on myös viritelty hollille, ja kullanarvoista apua tähän emme saaneet keltään. Useina öinä orajärven yöllistä sinitaivasta vasten näkyi lihaksikkaan pronssipatsaan siluetti lapioimassa turvetta ja paskaa valtavaan kasaan. Kuka tuo lapiomies oli? Sitä emme saa ehkä koskaan tietää, mutta varmaa on, että jos hänen henkilöllisyytensä selviää, kaivokselta lohkeaa työpaikka.

Korvanappiin juuri saamamme tiedon mukaan kyseessä ei suinkaan ollut lapio vaan Vuontisvaaran Veskun omistama kaivinkone jonka ääriviivat muistuttavat hämmästyttävän paljon pronssista mannerheimin patsasta. Puikoissa heilui orajärven omapoika Poppanen. Kiitos. Kiitokset myös Kelkkalehdelle ja johtaja Sipolalle, kuten myös kaikille muille hankkeessa myötavaikuttaneille. Ramppisessioista tulette kuulemaan ja näkemään heti kun raportoitavaa on!

Pakollisessa kokkausosiossa esittelemme tänään aidon, kotitekoisen verimakkaran. Persoonattoman, koneellisen massatuotannon sijaan suosimme luomua myös ruokalautasella. Sian persesuoleen käärästy makupala kruunaa kelkkareissunkin, ja järkähtämättömällä olemuksellaan tarjoaa myös silmänruokaa ennen todellista nielemisen nautintoa. Näitä on nyt pakkasessa parisataa kiloa. Mitä tänään syötäisiin? Mitä söin eilen? Minkälaista juomaa tämä Absintti on?

Elämme mielenkiintoisia aikoja, viime sunnuntain krapula kertoi sen. Perästä kuuluu, sanoi…… no tiiätte kai?

-Misi  & Myltzi

Mukana menossa, tulossa, juonessa. Kiitokset:

HMK

Allright

Kelkkalehti.com

K-supermarket Pohjantähti

Snowexpert

Raskas-Osa

Nordlift

Kelekkamessut

BRP

Painopinta Finland

Rautia Sodankylä

RM Poro & Erä

Lapland Memories

KoneVasara OY

V. Vuontisvaara

Poppanen

Säläkö

Melis

Joo. Taas jos oisin rehellinen, niin kärkeen vois todeta että olipa perkeleen kylymä viime viikonloppuna kun kelekkailemassa kävimmä ihanan poikakatraan kans. Mutta ei, edustamani kollektiivin imagoon kuuluu selvitytyä kylmässä ja jopa ihannoida pakkasta, joten ei palellu yhtään, mukava keli oli ajella! Niinhän se oikiasti olikin, eikä tarvinu hyönteisiä rapata ajolaseista pois niinku kesäaikaan. Jutun juoni oli siis Kelkkalehti.com goes Tulppion tisko –safari! Hauskanpitoon syyllistyneitä perseitä oli kaikkiaan 15kpl penkin ja stongan välissä ja muonavahvuuteen laskettiin myös Poppanen, joka toimitti myöhemmin lähes elintärkeäksi osoittauneen huoltoauton kuljettajan kunniakasta ja kiitollista virkaa. Kiitos Poppanen. 15+1 = 16.

Lanatut reitit, mukavaa reissuseuraa ja leppoisa, kevättä enteilevä auringon paiste kasvoja hellivän ahavatuulen hönkäillessä lämpöään railakkaiden vuosien kuluttamille kasvoillemme. Olin vissiin ymmärtänyt jotain väärin tästä ”hienhakureissusta”? Hyvä niin, koska meininkinä oli kaikkea muuta kuin iskareiden testaus patikossa ja persesuoli pitkällä painaminen kohti maalilippua. Nytkin painettiin persesuoli pitkällä, mutta vain, koska muuten ei olisi keretty saunan lauteille. Kevättä enteilevä aurinko oli kyllä koko ajan näkyvillä, mutta se oli vissiin vittu jäätyny, koska korkein mitattu lämpötila reissulla oli -89c ja sekin mitattiin Mr.President Sipolan konehuoneesta ku se oli ensin tullu 600:lla pätkällä kaks päivää sinkki suorana.

Misi testaa ei koskaan huollettuja iskareita lanatulla patikko reitillä

Illalla raapastiin Vaitolassa maittava illallinen höystettynä överiannoksella huonoa huumoria ja törkeää kielenkäyttöä. Kiitokset Raimolle Poroerään! Koko muu pändi oli saapunut pääkallonpaikalle jo aiemmin päivällä. Illan päätteeksi olikin aika vetäytyä pakkaamaan reissureppu aamua varten valmiiksi, jotta päästään heti 9 liikkelle…. eväs meni siinämäärin jäseniin, ettei ollu vetelistä jätkistä edes saunanlämmittäjiksi.

Launtai 12.2.

Lauantaiaamu valkeni klo 07.12 -26 asteen pakkasessa, eli kuivakkaat kelit tiedossa parille seuraavalle päivälle. Eipä hätiä. 6 rullaa jesaria muljahti jo aamupalapöydässä iholle, kestää ottaa loskat naamalle! Varuiksi nieltiin vielä pari rullaa. Päivä lähti siis herkullisesti liikkeelle hyvin nukutun yön jäljiltä. Ainoa kenellä asiat eivät olleet hyvin, oli toinen Luoston erikoisjoukoista mukaan lähtenyt Turisti-Kapteeni. Säläköä oli nimittäin kohdannut ennennäkemätön varkaus tilanne. Saunaan mennessään Säläkön nivustaivetta lämmitti hienot uudet tuki bokserit, jotka mystinen varas oli vienyt saunan eteisestä. Varkaan henkilöllisyydestä liikkuu monenmoisia huhuja, mutta kukaan ei tänä päivänäkään tiedä totuutta. Epäiltyjen listan kärjessä on K-Supermarketin juomapäällikkö Hasse. Hasse on tunnettu eräissä piireissä mieltymyksistään miesten hajuihin. Oikestaan muita epäiltyjä ei edes ole, mutta Hasse ei ole tunnustanut. Arvokasta lepoaikaa oli siis jouduttu käyttämään salapoliisityöhön joka oli vähällä tuottaa tulosta, vaikkei boksereita tiettävästi ole tähän hetkeen mennessä löytynyt. More ducktape.

Lauantaiaamu oli näin jälkeenpäin ajateltuna aika absurdi tapahtumasarja – vai oletteko törmänneet tilanteeseen jossa öljysäiliön korkki ei ilman vipuvartta aukea? Hattivatteja ja maahisia ei onneksi näkynyt joten uskallettiin nostaa kytkintä kaupalta siinä 10:45 tienoilla ja aurinkokellosta suunnaksi otettiin legendaarinen Tulppio. Makiaa. Aurinko paistoi täydeltä terältä muille paitsi Hasselle. Toveri pääsi kaikki 10km ja ensimmäinen minuutin hiljainen hetki tukivarsiparille oli tosiasia. Koettelee, vaan ei hylkää. Samantyyppistä kohtaloa pääsi hetkeä myöhemmin maistelemaan muutaman talven enemmän kokenut Renegade, joka onneksi pystyttiin ihmeparantamaan ajokuntoon kenttäolosuhteissa. Onneksi mukana oli HMK:n lapio, niin saatiin Renegaden vääntyneet raudat väännettyä takasin iskuun. Se on muuten tuo HMK:n lapio niin monikäyttönen, että MCGyverin uudelleen filmatisoinnissa Gyverillä ei ole sveitsiläinen linkkuveitsi vaan lapio mukana. Täyteen laukkaan Rene ei sentään tosin yltänyt vajaakuntoisen (tai –mielisen) kytkimen lamaannuttamana. Mutta nautiskeltiin sitä! Päivä tarjosi kymmeniä ja taas kymmeniä kilometrejä neitseellistä umpista puhkottavaksi, ja sekaan mahtui hienoimpia hetkiä mitä on kelkan selässä tullut ikinä koettua. REISSU ON AINA HYVÄ! Keulilla mennyt isolohko E-tec kellotti päivän pohjat mitä tulee kulutuslukemiin: 50ltr/100km on tosiasia kun torvi auki pittää tuutata. Se joka syö niin se kans jaksaa (oon ite keksiny tämän elämänviisauden)

Illalla oli taattua herkkua saunan hivellessä paskaset pölyt reissumiehistä. Tulppion kuulut käristykset vielä suolistoon ja suurin osa oli valmista kauraa laverin pohjalle. Osa taas ei laverin pohjalle vielä löytänyt.

Sunnuntai 13.2.

Sunnuntaina alkoi hieman normaalista poikkeavasti. Allekirjoittaneen nenästä löytyi nimittäin pähkinä. No ehkä se oli kasvanu sinne lauantain aikana ku olin niin pähkinöissäni reissusta.
Elohopea kolkutteli semmosia lukemia, että onneksi kelkat ei ole diesel moottorilla varustettuja. Dieselin talvilaatuhan jäätyy pisteessä -34C ja Siperia editionki jäätyy -64,5C asteessa. Kumpikaan ei olisi hölskynyt tankissa seurueen startatessa liikkeelle. Odotimme kuitenkin kolme tuntia lähtöä, että jos tuo vähän lämpiäis tuo keli. No ei lämmenny ku pakkanen kiristy vielä 27 astetta lisää odotellessa.
Hasse oli ollut huoltomies Poppasen kanssa tehokas lauantaina muiden ajellessa ja oli käyny kirkolla vaihtamassa uutta tukivartta alle ja oli takasin linjastossa.

Matka meni mukavasti koneiden yskiksellessä kuution jääpalasia sieraimistaan. Onneksi E-Tec lämmittää ittensä, Summitti alko kahden tunnin ajon jälkeen lämmittään omatoimisesti moottoria ku kuski ei vissiin osannu ajaa sillä niin, että lämpiää.
Matka meni oikestaan sen suuremmitta kommelluksitta. Ainoastaan Wollmedian edustajat järjestivät ohjelmaa ku puolessa välissä matkaa Wollelle selvisi, että moottorikelkkoihin täytyy bensan lisäksi lisätä silloin tällöin myös öljyä. Onneksi veljekset Rautiainen oli varannut myös Wollelle elämän mukaan ja öljyä saatiin tankkiin annosteltua.

Pahoittelen videon ylipitkää mittaa, mutta nämä olivat elämäni hienoimmat minuutit, joten en raskinu leikkoa siitä mitään pois, että jää edes yksi siveellinen tarina lapsen lapsille näytettäväksi.

Lopputulema reissusta: Aivan hitsin hienoa painaa menemään pitkin kairoja ja kummassaki päässä reittiä oli makiat saunat ja ruuat. Mitä sitä muuta tarvii? No ehkä ne Säläkön tuki bokserit takasin, mutta muuten meni kerranki putkeen.

Seuraavasta Kelkkalehden numerosta on luettavissa järkevä ja asiallinen versio tapahtumien kulusta. Lue se niin opit oleen. Kiitokset reissun mahdollistamisesta Tulppion Tiskon pariskolle ja Raimon porukalle Lokkaan!

Tästä siirrymmekin päivän puujalka vitsiin.
Seuraava video ei sovi herkkänahkaisille ☺

-misi & myltzi-

Tämänkertaisen asiapitoisen blogiturinan raflaava otsikko on pöllitty 10 vuoden takaa lähes jokaisen suomalaisen uimahallin ilmoitustaululta löytyneestä kampanjajulisteesta. Börja Simma oli jonkin kansallisen, yleishyödyllisen ja yleistä terveyttä edistävän uintiliiton masinoima käskeväsävyinen tempaus, jolla pyrittiin aktivoimaan kinkun ja mallasjuomien pöhöttämä kansa television äärestä altaaseen karistamaan liikakilot. Aiheeseen erittäin löyhästi liittyvästä otsikosta voi löytää paskan aasinsillan freeride moottorikelkkailuun, jota kaikkea muuta kuin yleishyödyllisenä ja terveyttä edistävänä ryhmittymänä Riders Of Cold Kingdom edustaa. Näin jälkiviisaana voisi todeta, että allekirjottaneen olisi kannattanut osallistua tempaukseen joka vuosi vähintään 10 vuoden ajan.

Kuntoilumuotona moottorikelkan riuhtominen metrin höttyrälumesta on mitä tehokkain. Laji harjoittaa kropan kaikkia lihasryhmiä tasaisesti, ja bonuksena oppii kiroilemaan innovatiivisesti suomeksi (perkele), ruotsiksi (fy fittan) ja englanniksi (madovako). Tauolla on hyvä polttaa tupakkia, haukkua laitteita ja/tai ajokavereita ja joissain tapauksissa vaihdella uusia osia ratsuihin.  Äärettömän hauskaa siis!

Tämänkertainen korkeanpaikanleiri  pidettiin eräässä Ruotsalaisessa pikkupitäjässä, jossa lumiolosuhteet olivat muodostuneet otollisiksi kuntoilua ajatellen.  Kiitos perisuomalaisen ja kookkaan saunatilan, irvistely ja läpänheitto jatkui myös lauteilla iltaisin. Kovimman irvistelijän palkinnon taisi viedä nimiinsä Mika ”Splendid” Logan, jolta maammelaulun sanat ruotsiksi eivät unohdu sadanneljänkymmenen asteen lämpötilassa. Rispektiä.

Julle

Rytmiryhmä muodostui vajaasta kymmenestä liukurunkoparista, joista 4 seilasi R.O.C.K. –lipun alla. Porukka saapui paikalle ripotellen ke-pe, joten ajopäiviä kerääntyi minimissään puolitoista. Sekin aika riitti toteamaan jälleen, että reissu kannattaa aina! Torstaina päivällä 99600 –jaoksesta tosin kuului huonohkoja uutisia, kun yksi ratsuista oli masentunut tulevasta ruotsin reissusta siinämäärin että kieltäytyi kaikesta yhteistyöstä ja meni lakkoon. Suomeksi siis kone jumiin och samma på svenska:  motor kaputt. Hetkellinen paniikki selvitettiin kuitenkin kunnialla, tästä kiitokset käteni osoittamaan suuntaan Rautia Sodankylään ja Hätskille,  joka jalona toverina pelasti reissun ja lainasi Myltzille ratsun viikonlopun ajaksi.

Torstai-iltana kävästiin ottamassa ensimavut ruotsalaiseen puuteriin iltahämärissä. Välillä tuntui samalta kuin sänkyhommissa: niinku ois ajellu säkki päässä ku lumi muurautui ajovalojen eteen, välillä oli niin pimiä ettei nähny edes näläkää. Pitkähkön autosiirtymän jälkeen mieli virkistyi kaivattaessa välittömästi – lunta oli riittävästi ellei enemmänkin. Lupasi hyvää parille seuraavallekin päivälle siis. Splendid. Illasta pirttiin läsähti vielä toverit Wolmedia ja Riksu joten perjantaina päästiin aamusta porukalla temuamaan takkeja tyhjiksi. Nestehukka, pääkipu ja sen myötä luonastauko.

Perjantain ja Lauantain resepti oli hyvin pitkälle sama – armotonta jurmuutusta irtolumen tarjoamista haasteista ja mahdollisuuksista nauttien. Kelien puolesta jäi sen verran toivomista, että auringon jos ois vielä saanu esiin niin homma ois ollu jälleen liian täydellistä. Olosuhteet oli tosiaan semmoset että Summasella piti työntää torvi auki vaarankylkeä ylös, ja vauhti oli silti jossain kävelyvauhdin ja ryömimisen välissä…  lämpöä piisas ajotakin sisällä ja kuomun alla.

Paikallinen multilahjakkuus, kaksikymmenottelija Jocke käväs siinä perjantai-iltana vinkkaamassa alueen hyvät spotit ja suuntima oli selkeä lauantaiaamuksi.  Harmi ettei sinistä väriä tunnustava talonmies päässy völjyyn, aika vakuuttavaa oli kaverin kalusto… hiilaria, ahtimia, mittareita, mountainia, suhinaa ja kiloja, kaikkea paljon!

Lördagina oltiin aamusta liikkeellä ja tietäähän sen että kunto loppuu ukoista tai laitteista ennenkuin pimeä tulee. Jokainen oli vuorollaan kiinni mitä omituisimmissa paikoissa, ja ilman tovereita ei toivoa irti pääsemisestä tarvinnut juuri elätellä. Nestettä oli mukana mutta neonvihreästä kusesta pystyi päättelemään ettei tarpeeksi kuitenkaan. Suurin muutos henkilökohtaisella tasolla viime talveen verrattuna oli se ettei menovesi käynyt kuitenkaan vähiin, vuosi sitten samalla polttoainemäärällä olisi päässyt puoli päivää.

Kuvateksti: Liikennöintiyhtiö seittemän Jiin service tarjoaa mukavaa kyytiä! Vetelin-Ruotsiin-kärryä-ja-takas

Kiitokset koko porukalle mahtavasta viikonlopusta! Te tiiättä ketä te ootte! Jos ette, niin kysykää kuiten joltain! Hälsningar + Tackar till Jocke!  Loppuun virkistävä yhteislaulu – Virsi 499; Jumalan kämmenellä.

Misi

Seittemän Jiitä ja R.Agetribe

Kesän aikana heinää kasvaneisiin korviimme kantautui huhuja Muoniossa järjestettävästä tapahtumasta. Huhut kertoivat, että paikalla on ilmainen viinatarjoilu – sinne!! Ilmaisen viinan perässä autoon itsensä kampesi R.O.C.K. 4H yhdistyksen jäsenistä Myltzi, Julius ja Hasse sekä kuskin paikalle itseoikeutetusti kavunnut entinen kelkkailija, nykyinen hiihtäjä K-Mikko Laine.

No ei ollu viinaa, mutta ensimmäistä kertaa kerhotoiminnan historiassa tämä ei masentanut meitä sillä paikalla oli ulkomailta vahvistus miehiä vetämässä rampista. Olipa toinen näistä jäsenistä jopa luovinut itsensä tämän talvisiin X-Gameseihin sisään. Kaikesta päätellen vetomiehiä joten toiveissa oli nähdä ensimmäistä kertaa back flip livenä.

X-Games jätkähän luonnollisestikkin särki ittensä ja sitä kehuttiin siinä välissä hulluimmaksi jätkäksi maalla pään. Siihen sitte selvis syykin miksi näin. Kaveri hyppäytteli pari kertaa vähän vajaa mittasen suoran hypyn ja puotti siitä vielä vauhit puoleen ku alko volttia vääntämään. Vai väittääkö joku, että uskaltaa puottaa vielä enemmän vauhtia bäkkäriin?

No ei se näemmä aina onnistu maailman miehilläkään, sinänsä harmillista kaverin puolesta. Toivottavasti vetää X-Kisoissa ilman pannuja.

Serurueen jäsenille, Juliusta lukuun ottamatta, tuli pienenä yllätyksenä Stigamies Simon toiminta. Ei voi kyllä muuta sanoa ku, että kova jätkä. Hattu nousee ja korkealle. Kaveri veti kyllä äärettömän hienosti.

Juliuksellehan nämä temput eivät tulleet yllätyksenä sillä juniorina muu nuoriso oli HiKin kentällä hakkaamassa kiekkoa, potkimassa kylällä mummoja, kivittämässä autoja lumipalloilla tai tekemässä jotain muuta yleishyödyllistä toimintaa. Vaan ei Julius, se veteli Petäjävaarassa stigalla petäjiin ja kiksautteli itellensä semmosia temppuja ettei niitä uskonut kukaan ennen kuin Simo todisti meille, että ne ovat oikeasti mahdollisia.  Huhut kertovat jopa, että Julius olisi vuonna 1991 ollut XP-runkoisella Stigallaan Vanttion pääsiäisriehan stigalaskukilpailun jaetulla 17. sijalla yhdessä Erkin kanssa. Koululaisten sarjassa. Tiiä sitte.

Pe 21.1.2011 Naavapartojen paluu osa 1

Ensimmäistä kertaa omilla vehkeillä keittolautasen syvyyden ylittävässä lumen kahluussa. Siis tälle talvelle, yhteensä elämän aikana tämä oli jo neljäs kerta.

Käsittämättömän hauskaa pitkästä aikaa! Niin hauskaa ettei sitä voi oikein sanoiksi pukea joten annetaan kuvien puhua puolestaan. Yksi kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja kuvia tässä koosteessa on 25kpl/sekuntti joten seuraavassa teille 5 200 000 sanaa!

Palaamme asiaan myöhemmin kun asiaa ilmenee. Tosin palataan asiaan muutenkin, koska varsinaista asiaa tulee nykysin aika harvakseltaan.

-myltzi-

Kelekkamessut on takanapäin ja pikkuhiljaa alkaa katras olla elävien kirjoissa jälleen. Niinko tuliki joidenki kanssa raatailtua messuila, niin on se kumma miten yksi viikonloppu voi imeä rumastakin miehestä mehut, komeista karjuista mehut voi tosin imassa yksikin ilta… Rovaniemellä tuntui ilmassa olevan aivan erikoista sykettä viikonlopun ajan, liekö sitten johtunut kelekka- vai pornomessuista vaiko kummistakin?

Kovalla sykkeellä tuli kyllä vedettyä ja kaikkiaan jäi mahtava maku suuhun  – Salvation ensiesityksessä perjantai-iltana oli SantaSportin sali täynnä, kiitos kaikille paikalla olleille! Hyvillä fiiliksillä lähdettiin siis itse messuihin, ja osasto saatiin järjestykseen hyvissä ajoin perjantaina. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? No hyvin me ainaki tehtiin. Yleisöennätys läsähti messuilla jälleen rikki ja juuri siltä se tuntuikin lauantaina! Hyvä niin.

Lauantai-iltanakin oli hyvät fiilikset, joten tilannetta juhlistettiin burgereilla paikallisessa ravintelissa. Kiitos ja anteeks. Viimeistään tässä vaiheessa kollektiivinen jännitys purkautui sitä mukaa kun HOTHOTHOT siipiä kurkuista alas maltaalla huuhdottiin. Jos sormet on sotkettu edellämainittuun kastikkeeseen, kannattaa varmistua että kädessä on paperi paskalla käymisen jälkeen. Muuten sattuu. Miedomman kastikkeen kanssa ei mitään ongelmaa. Yksi retorinen kompa jäi tosin vaivaamaan: Mitä outoa on siinä että läski syö salaattia?

No läskit jäi salaatti pöytään ja edustus joukkue suuntasi kohti salaperäistä kohtaamispaikkaa. Aika salaiselta se tosin vaikuttikin, paikalla oli vissiin kaikki jotka on joskus tässä maassa kelkan rekisteröiny nimiinsä. Ja vielä lisäksi me edustimme itseämme turistin viisumit kaulalla. Hauskaa oli ja siitä rohkeimmat pohkeimmat suuntas vielä pornomessuille. Eli kaikki. Kiitoksia isännälle ja emännälle tinkapaikasta!

Ilta oli hauska. Sunnuntaiaamu niinikään. Huijasin.

Sunnuntai-iltana kamat pakettiin ja autoihin, hyvä ruoka kurkusta alas ja kotimatkalle. Ei ollu herkkua se ajaminen… terveisiä muuten teollisuustien Shellille, kyllä mulla oli tarkotus ne dieselit maksaa!

-Misi & Myltzi

R.O.C.K. kiittää:

Kelkkalehti.com

Jere

SantaSport

Kelekkamessut

Säläkö

Kitisen Saha

Naturex-Ventures

Pohjois-Suomen Discopalvelut OY

Kyyppäri

Pasi

J.Morgan / Raskas-Osa

MER Racing

Jussi Finnilä

Sirkka

Ville Kunnari

Rikulle kaljoista, maksan kyllä takasin

Kaikki osastolla vierailleet