Tämänkertaisen asiapitoisen blogiturinan raflaava otsikko on pöllitty 10 vuoden takaa lähes jokaisen suomalaisen uimahallin ilmoitustaululta löytyneestä kampanjajulisteesta. Börja Simma oli jonkin kansallisen, yleishyödyllisen ja yleistä terveyttä edistävän uintiliiton masinoima käskeväsävyinen tempaus, jolla pyrittiin aktivoimaan kinkun ja mallasjuomien pöhöttämä kansa television äärestä altaaseen karistamaan liikakilot. Aiheeseen erittäin löyhästi liittyvästä otsikosta voi löytää paskan aasinsillan freeride moottorikelkkailuun, jota kaikkea muuta kuin yleishyödyllisenä ja terveyttä edistävänä ryhmittymänä Riders Of Cold Kingdom edustaa. Näin jälkiviisaana voisi todeta, että allekirjottaneen olisi kannattanut osallistua tempaukseen joka vuosi vähintään 10 vuoden ajan.
Kuntoilumuotona moottorikelkan riuhtominen metrin höttyrälumesta on mitä tehokkain. Laji harjoittaa kropan kaikkia lihasryhmiä tasaisesti, ja bonuksena oppii kiroilemaan innovatiivisesti suomeksi (perkele), ruotsiksi (fy fittan) ja englanniksi (madovako). Tauolla on hyvä polttaa tupakkia, haukkua laitteita ja/tai ajokavereita ja joissain tapauksissa vaihdella uusia osia ratsuihin. Äärettömän hauskaa siis!
Tämänkertainen korkeanpaikanleiri pidettiin eräässä Ruotsalaisessa pikkupitäjässä, jossa lumiolosuhteet olivat muodostuneet otollisiksi kuntoilua ajatellen. Kiitos perisuomalaisen ja kookkaan saunatilan, irvistely ja läpänheitto jatkui myös lauteilla iltaisin. Kovimman irvistelijän palkinnon taisi viedä nimiinsä Mika ”Splendid” Logan, jolta maammelaulun sanat ruotsiksi eivät unohdu sadanneljänkymmenen asteen lämpötilassa. Rispektiä.
Julle
Rytmiryhmä muodostui vajaasta kymmenestä liukurunkoparista, joista 4 seilasi R.O.C.K. –lipun alla. Porukka saapui paikalle ripotellen ke-pe, joten ajopäiviä kerääntyi minimissään puolitoista. Sekin aika riitti toteamaan jälleen, että reissu kannattaa aina! Torstaina päivällä 99600 –jaoksesta tosin kuului huonohkoja uutisia, kun yksi ratsuista oli masentunut tulevasta ruotsin reissusta siinämäärin että kieltäytyi kaikesta yhteistyöstä ja meni lakkoon. Suomeksi siis kone jumiin och samma på svenska: motor kaputt. Hetkellinen paniikki selvitettiin kuitenkin kunnialla, tästä kiitokset käteni osoittamaan suuntaan Rautia Sodankylään ja Hätskille, joka jalona toverina pelasti reissun ja lainasi Myltzille ratsun viikonlopun ajaksi.
Torstai-iltana kävästiin ottamassa ensimavut ruotsalaiseen puuteriin iltahämärissä. Välillä tuntui samalta kuin sänkyhommissa: niinku ois ajellu säkki päässä ku lumi muurautui ajovalojen eteen, välillä oli niin pimiä ettei nähny edes näläkää. Pitkähkön autosiirtymän jälkeen mieli virkistyi kaivattaessa välittömästi – lunta oli riittävästi ellei enemmänkin. Lupasi hyvää parille seuraavallekin päivälle siis. Splendid. Illasta pirttiin läsähti vielä toverit Wolmedia ja Riksu joten perjantaina päästiin aamusta porukalla temuamaan takkeja tyhjiksi. Nestehukka, pääkipu ja sen myötä luonastauko.
Perjantain ja Lauantain resepti oli hyvin pitkälle sama – armotonta jurmuutusta irtolumen tarjoamista haasteista ja mahdollisuuksista nauttien. Kelien puolesta jäi sen verran toivomista, että auringon jos ois vielä saanu esiin niin homma ois ollu jälleen liian täydellistä. Olosuhteet oli tosiaan semmoset että Summasella piti työntää torvi auki vaarankylkeä ylös, ja vauhti oli silti jossain kävelyvauhdin ja ryömimisen välissä… lämpöä piisas ajotakin sisällä ja kuomun alla.
Paikallinen multilahjakkuus, kaksikymmenottelija Jocke käväs siinä perjantai-iltana vinkkaamassa alueen hyvät spotit ja suuntima oli selkeä lauantaiaamuksi. Harmi ettei sinistä väriä tunnustava talonmies päässy völjyyn, aika vakuuttavaa oli kaverin kalusto… hiilaria, ahtimia, mittareita, mountainia, suhinaa ja kiloja, kaikkea paljon!
Lördagina oltiin aamusta liikkeellä ja tietäähän sen että kunto loppuu ukoista tai laitteista ennenkuin pimeä tulee. Jokainen oli vuorollaan kiinni mitä omituisimmissa paikoissa, ja ilman tovereita ei toivoa irti pääsemisestä tarvinnut juuri elätellä. Nestettä oli mukana mutta neonvihreästä kusesta pystyi päättelemään ettei tarpeeksi kuitenkaan. Suurin muutos henkilökohtaisella tasolla viime talveen verrattuna oli se ettei menovesi käynyt kuitenkaan vähiin, vuosi sitten samalla polttoainemäärällä olisi päässyt puoli päivää.
Kuvateksti: Liikennöintiyhtiö seittemän Jiin service tarjoaa mukavaa kyytiä! Vetelin-Ruotsiin-kärryä-ja-takas
Kiitokset koko porukalle mahtavasta viikonlopusta! Te tiiättä ketä te ootte! Jos ette, niin kysykää kuiten joltain! Hälsningar + Tackar till Jocke! Loppuun virkistävä yhteislaulu – Virsi 499; Jumalan kämmenellä.
Misi
Seittemän Jiitä ja R.Agetribe
