Prologi
Joo. Taas jos oisin rehellinen, niin kärkeen vois todeta että olipa perkeleen kylymä viime viikonloppuna kun kelekkailemassa kävimmä ihanan poikakatraan kans. Mutta ei, edustamani kollektiivin imagoon kuuluu selvitytyä kylmässä ja jopa ihannoida pakkasta, joten ei palellu yhtään, mukava keli oli ajella! Niinhän se oikiasti olikin, eikä tarvinu hyönteisiä rapata ajolaseista pois niinku kesäaikaan. Jutun juoni oli siis Kelkkalehti.com goes Tulppion tisko –safari! Hauskanpitoon syyllistyneitä perseitä oli kaikkiaan 15kpl penkin ja stongan välissä ja muonavahvuuteen laskettiin myös Poppanen, joka toimitti myöhemmin lähes elintärkeäksi osoittauneen huoltoauton kuljettajan kunniakasta ja kiitollista virkaa. Kiitos Poppanen. 15+1 = 16.
Lanatut reitit, mukavaa reissuseuraa ja leppoisa, kevättä enteilevä auringon paiste kasvoja hellivän ahavatuulen hönkäillessä lämpöään railakkaiden vuosien kuluttamille kasvoillemme. Olin vissiin ymmärtänyt jotain väärin tästä ”hienhakureissusta”? Hyvä niin, koska meininkinä oli kaikkea muuta kuin iskareiden testaus patikossa ja persesuoli pitkällä painaminen kohti maalilippua. Nytkin painettiin persesuoli pitkällä, mutta vain, koska muuten ei olisi keretty saunan lauteille. Kevättä enteilevä aurinko oli kyllä koko ajan näkyvillä, mutta se oli vissiin vittu jäätyny, koska korkein mitattu lämpötila reissulla oli -89c ja sekin mitattiin Mr.President Sipolan konehuoneesta ku se oli ensin tullu 600:lla pätkällä kaks päivää sinkki suorana.
Misi testaa ei koskaan huollettuja iskareita lanatulla patikko reitillä
Illalla raapastiin Vaitolassa maittava illallinen höystettynä överiannoksella huonoa huumoria ja törkeää kielenkäyttöä. Kiitokset Raimolle Poroerään! Koko muu pändi oli saapunut pääkallonpaikalle jo aiemmin päivällä. Illan päätteeksi olikin aika vetäytyä pakkaamaan reissureppu aamua varten valmiiksi, jotta päästään heti 9 liikkelle…. eväs meni siinämäärin jäseniin, ettei ollu vetelistä jätkistä edes saunanlämmittäjiksi.
Launtai 12.2.
Lauantaiaamu valkeni klo 07.12 -26 asteen pakkasessa, eli kuivakkaat kelit tiedossa parille seuraavalle päivälle. Eipä hätiä. 6 rullaa jesaria muljahti jo aamupalapöydässä iholle, kestää ottaa loskat naamalle! Varuiksi nieltiin vielä pari rullaa. Päivä lähti siis herkullisesti liikkeelle hyvin nukutun yön jäljiltä. Ainoa kenellä asiat eivät olleet hyvin, oli toinen Luoston erikoisjoukoista mukaan lähtenyt Turisti-Kapteeni. Säläköä oli nimittäin kohdannut ennennäkemätön varkaus tilanne. Saunaan mennessään Säläkön nivustaivetta lämmitti hienot uudet tuki bokserit, jotka mystinen varas oli vienyt saunan eteisestä. Varkaan henkilöllisyydestä liikkuu monenmoisia huhuja, mutta kukaan ei tänä päivänäkään tiedä totuutta. Epäiltyjen listan kärjessä on K-Supermarketin juomapäällikkö Hasse. Hasse on tunnettu eräissä piireissä mieltymyksistään miesten hajuihin. Oikestaan muita epäiltyjä ei edes ole, mutta Hasse ei ole tunnustanut. Arvokasta lepoaikaa oli siis jouduttu käyttämään salapoliisityöhön joka oli vähällä tuottaa tulosta, vaikkei boksereita tiettävästi ole tähän hetkeen mennessä löytynyt. More ducktape.
Lauantaiaamu oli näin jälkeenpäin ajateltuna aika absurdi tapahtumasarja – vai oletteko törmänneet tilanteeseen jossa öljysäiliön korkki ei ilman vipuvartta aukea? Hattivatteja ja maahisia ei onneksi näkynyt joten uskallettiin nostaa kytkintä kaupalta siinä 10:45 tienoilla ja aurinkokellosta suunnaksi otettiin legendaarinen Tulppio. Makiaa. Aurinko paistoi täydeltä terältä muille paitsi Hasselle. Toveri pääsi kaikki 10km ja ensimmäinen minuutin hiljainen hetki tukivarsiparille oli tosiasia. Koettelee, vaan ei hylkää. Samantyyppistä kohtaloa pääsi hetkeä myöhemmin maistelemaan muutaman talven enemmän kokenut Renegade, joka onneksi pystyttiin ihmeparantamaan ajokuntoon kenttäolosuhteissa. Onneksi mukana oli HMK:n lapio, niin saatiin Renegaden vääntyneet raudat väännettyä takasin iskuun. Se on muuten tuo HMK:n lapio niin monikäyttönen, että MCGyverin uudelleen filmatisoinnissa Gyverillä ei ole sveitsiläinen linkkuveitsi vaan lapio mukana. Täyteen laukkaan Rene ei sentään tosin yltänyt vajaakuntoisen (tai –mielisen) kytkimen lamaannuttamana. Mutta nautiskeltiin sitä! Päivä tarjosi kymmeniä ja taas kymmeniä kilometrejä neitseellistä umpista puhkottavaksi, ja sekaan mahtui hienoimpia hetkiä mitä on kelkan selässä tullut ikinä koettua. REISSU ON AINA HYVÄ! Keulilla mennyt isolohko E-tec kellotti päivän pohjat mitä tulee kulutuslukemiin: 50ltr/100km on tosiasia kun torvi auki pittää tuutata. Se joka syö niin se kans jaksaa (oon ite keksiny tämän elämänviisauden)
Illalla oli taattua herkkua saunan hivellessä paskaset pölyt reissumiehistä. Tulppion kuulut käristykset vielä suolistoon ja suurin osa oli valmista kauraa laverin pohjalle. Osa taas ei laverin pohjalle vielä löytänyt.
Sunnuntai 13.2.
Sunnuntaina alkoi hieman normaalista poikkeavasti. Allekirjoittaneen nenästä löytyi nimittäin pähkinä. No ehkä se oli kasvanu sinne lauantain aikana ku olin niin pähkinöissäni reissusta.
Elohopea kolkutteli semmosia lukemia, että onneksi kelkat ei ole diesel moottorilla varustettuja. Dieselin talvilaatuhan jäätyy pisteessä -34C ja Siperia editionki jäätyy -64,5C asteessa. Kumpikaan ei olisi hölskynyt tankissa seurueen startatessa liikkeelle. Odotimme kuitenkin kolme tuntia lähtöä, että jos tuo vähän lämpiäis tuo keli. No ei lämmenny ku pakkanen kiristy vielä 27 astetta lisää odotellessa.
Hasse oli ollut huoltomies Poppasen kanssa tehokas lauantaina muiden ajellessa ja oli käyny kirkolla vaihtamassa uutta tukivartta alle ja oli takasin linjastossa.
Matka meni mukavasti koneiden yskiksellessä kuution jääpalasia sieraimistaan. Onneksi E-Tec lämmittää ittensä, Summitti alko kahden tunnin ajon jälkeen lämmittään omatoimisesti moottoria ku kuski ei vissiin osannu ajaa sillä niin, että lämpiää.
Matka meni oikestaan sen suuremmitta kommelluksitta. Ainoastaan Wollmedian edustajat järjestivät ohjelmaa ku puolessa välissä matkaa Wollelle selvisi, että moottorikelkkoihin täytyy bensan lisäksi lisätä silloin tällöin myös öljyä. Onneksi veljekset Rautiainen oli varannut myös Wollelle elämän mukaan ja öljyä saatiin tankkiin annosteltua.
Pahoittelen videon ylipitkää mittaa, mutta nämä olivat elämäni hienoimmat minuutit, joten en raskinu leikkoa siitä mitään pois, että jää edes yksi siveellinen tarina lapsen lapsille näytettäväksi.
Lopputulema reissusta: Aivan hitsin hienoa painaa menemään pitkin kairoja ja kummassaki päässä reittiä oli makiat saunat ja ruuat. Mitä sitä muuta tarvii? No ehkä ne Säläkön tuki bokserit takasin, mutta muuten meni kerranki putkeen.
Seuraavasta Kelkkalehden numerosta on luettavissa järkevä ja asiallinen versio tapahtumien kulusta. Lue se niin opit oleen. Kiitokset reissun mahdollistamisesta Tulppion Tiskon pariskolle ja Raimon porukalle Lokkaan!
Tästä siirrymmekin päivän puujalka vitsiin.
Seuraava video ei sovi herkkänahkaisille ☺
-misi & myltzi-
