Rakas päiväkirja 23-26.3.

Ma 23.3.

Rakas päiväkirja, minun mielestä pojat on ällöjä. Ne vaan kiusaa jne. Sitte itse asiaan, eli viikon teemaksi valittiin ratsukumppaneitten kanssa voltti takaperin ja kuskiksi arvottiin minut, valitettavasti. Arvonnan suoritti virallinen valvoja Aulis Gerlander, joka myöskin on poika. Näyttämönä toimi Sodankylän lumenkaatopaikka, jonne luvat toimintaan oli hommannu R.O.C.K.:in takapiru ja moinitoimimies Simontaipaleen Janne. Vielä kun Duell:ilta oli tullu vinkkiä, että jonku näkösiä suojavarusteitaki pitäis olla niin hommattiin porukka loton avulla Tekvestit ja Airohit. Poikien kanssa siinä mietittiin, että jos kelkalla meinaa hyppäytellä, mitä muuta tarvii kun kelkan? Pähkäilyn jälkeen lamppu syttyi ja tajusimme, että tottakai hyppyristä lentää paremmin ku tasaselta parkkipaikalta. Eli tarvitaan hyppyri. On sen verran riuskoja miehiä meijänki joukkueessa, että tunnissa liikahtaa keskimäärin puoli lapiollista lunta, joten ulkopuolinen apu oli enemmän ku tarpeen. Ja sitä saatiin. Linkan tekemisestä vastasi yhteistyössä Jasimo Oy ja Kiinteistöhuolto Rajaluoto. Konemiehinä toimi Ari Kiurujärvi ja yllätys yllätys – Janne Simontaival. Nöyrin kiitos ja kumarrus siis siihen suuntaan. Kun paikalle pyörähti myös lehdistöstä tuttu Jani Sipola, joka Kelkkalehden päätoimittajanakin tunnetaan, alkoi ilmoilla olla suuren urheilujuhlan tuntua. Janilla oli onneksi kamerakalustoakin mukana, kun meillä ne jäi kotiin. Rockki porukasta paikalle oli vaivatunu Julius ja minä. Hommat alko olla kuosissa, ei muuta ku hyppäämään.

Kuten kuvat sen kertovat, ei kaikki mennyt niin kuin piti. Laiskaakin laiskempi kuski ei jaksanu satsata lapion kans sitä vertaa, että olis jyrkentäny lähtöä etes ihan vähän. Ees sen verran, että olis lähteny etes vähäsen pyörimään. Ja liiasta vauhdista kuulemma seuraa ylipitkä hyppy mitä nyt saimme todistaa. Tasaselle tultiin että heilahti ja Skidi raukka ei sitä murtumatta kestäny. Takarunko nousi seinäksi pystyyn. Nyt on sitte pätkässäki selkänoja. Hommahan olis loppunu siihen, mutta monitoimimies Simontaival kiirehti hallille ja pojat pajotti Skidi raukkaa yön pikkutunneille. Tällä välin Kiurujärvi jäi muokkaamaan lähtöä seuraavaa koitosta varten. Iltahämärissä käytiin vielä team Kelkkalehden kanssa lapioilla jyrkentämässä lähtöä.

Ti 24.3.

Rakas päiväkirja, pojat ei olekkaan niin ällöjä. Ainakaan Kemppaisen Mika, Postilan Keijo ja Kumpulan Marko. Jätkät pääsis suoraan formuloihin mekaanikoksi ja diffuusorit ois korjattu alle kahen tunnin. Ne oli aikusten oikiasti saanu Skidin taas jaloilleen. Iso käsi ja bisset siitä. Hyppyriki oli yön aikana mukavasti kovettunu ja lähtö alko näyttää siltä ku sen pitääki. Juliuksen siirtyessä parempiin tehtäviin, soitto Vallaskiven Tommylle joka tuli opettaan pojille lapiointia. Myös oman joukkueen jäsenistä Kane ja Hasse oli raahannu luunsa paikalle. Kiurujärvi tärähti vielä paikalle pehmentämään alastuloa, tai sitä osaa, mitä Tommy ei ollu vielä kerenny lapioida pehmeäksi. Tommy oli onneksi muistanu lapion lisäksi ottaa mukaansa vielä kameranki. Paikalle saapui myös armoitettu kuvaus mies Jarno “Jähy” Sukuvaara, joka ei räpsyjä säästele. Ja ei muuta ku taas pääsi maistelemaan sitä elämän herkkua, vapaata ilmalentoa.

Sinänsä harmi, että juntti kuski oli piirtäny reunaviivan keskelle alastuloa, niin piti ottaa ruumis pois pailakan päältä ennen aikojaan. Onneksi oli terävääkin terävämmät kone- ja lapiomiehet paikanpäällä ja saatiin vielä yön hämärissä lippa korjattua, niin pääsi vielä kokeilemaan.

Juntti kuskihan oli siinä vaiheessa jo niin pähkinöissään tästä ylettömästä vapauden tunteesta, että heitti vauhdinotossa vaihteen vapaalle. No eihän se vauhti riittäny. Ja taas sai Skidi raukka siipeensä, vaurioiksi kirjattiin setti tukivarsia. Ja voitte arvata mitä tapahtu. Kolmikko Kemppanen, Postila, Kumpula veivas taas kukonlauluun asti mutteria.

To 26.3.

Rakas päiväkirja, vietin yhden välipäivän ja kaksi unetonta yötä odottaen sitä hekuman hetkeä kun taas saan sitä. Eli ilmaa. Aikaa edellisestä yrityksestä oli kulunu jo niin kauan, että Skidi oli kerenny homehtua Huolto-Korjaamon pihalle käytön puutteessa. Tänään onneksi taas päästään. Ei meinannu pysyä housuissaan. Kiurujärvi hälytettiin taas palokunnan varoajalla oikeista töistä hinkkaamaan alastuloa. Paikalle saapui sama kööri kuin tiistaina. Ei muuta ku lähtöä hinkkaamaan. Sheivattiin se saman näköseksi ku tiistainaki, mutta jonku sortin epäilys kalvoi mieliämme. Näytti jotenki loivemmalta, kenties aurinko sulattanu. Nooh, ehkä son vain silimä tottunu. Ei muuta ku hommat pikapikaa kasaan ja menoksi. Vauhtia kelatessa huomas, että oli loppunu harituksien säätövarat kesken. Siihen malliin Skidi vetelehti puolelta toiselle. Silläpä ei onneksi ole mitään väliä kuhan vaan osuu linkkaan ja ilmaan asti pääsee.

Sen huomas heti ku tela irtos lipasta. Vittu se oli sulanu! Ei lähteny pyörimään kovin hyvin. Ku näkökenttä saavutti maan, tiesi ettei se tule pyörähtämään, mutta oli pirun hauskaa just ennen ku tärskähti! Haljennu kypärä ja polkkarit. Revenneet housut ja kelkka taas kolmikolle Kemppanen-Postila-Kumpula. Aineellisia vahinkoja siis kerty jonku verran ja lisäksi vielä katkennu kylkiluu, aivotärähdys ja peukalossa jonku sortin lihas ongelma, mutta olihan se HAUSKAA!

Pe 27.3.

Rakas päiväkirja. Olin yön sairaalassa ja nyt minua jännittää pääsenkö enää kivojen poikien matkaan näille lumille?

Riders Of Cold Kingdom kiittää nöyrästi ja kumartaa

Jasimo OY

Kiinteistöhuolto Rajaluoto

Huolto- Korjaamo tmi J.Simontaival

Kelkkalehti.com

Duell

Janne Simontaival

Jani Sipola

Mika Kemppainen

Keijo Postila

Marko Kumpula

Ari Kiurujärvi

Tommy Vallaskivi

Jarno Sukuvaara

-myltzi-