Ystävänpäivän herkistelyt

JAA! 14.2. merkitsee Riders – poikakalenterissa joulun ja juhannuksen ohella välittämisen ja antamisen aikaa. Näin toimittiin, ja erikseen tuskin tarvii mainita että paremmin ei vois lauantaita viettää kuin kamraattien kera kairassa puuteria pöllyttäen. Välitettiin niin helvetisti ja annettiin ratsuille raippaa täydeltä laidalta! Bonarina Jähy antoi meikälle bensaa, säidenhaltija antoi kaikille lunta, Myltzi antoi Joonakselle palautetta ja Jokke M8:lle siivet….

Jokkea harmittaa kun vuoristomallit on lähes yhtä kankeita kuin se ite.

Aamuksi sovittiin treffit sämpylän ja kaakaon ääreen, ja samalla syötettiin ratsut päivää varten. Hieman yllättäen tavoiteaikatauluun ei aivan päästy, mutta alkuvalmistelut hoidettiin silti riittävällä tarkkuudella ja repusta löytyi tulipaikallakin makkarat ja sinapit (ilman niitä ei vissiin voi lähtiä mihinkään?!) Eräs soturi tosin oli jo ennen lähtöä alkuvalmistellut reissun varabensat eräälle jängälle. Maailmanluokan toimintaa, odotettavissa hieno päivä.

Muonavahvuudesta puuttui Kakkis (duunia), Hasse (duunia) ja Kane (Krapula?) mutta messissä oli silti hyvä porukka! Keli oli tosiaan siinämielessä makea, että uutta lunta tuprutti jatkuvasti ja ajolle leimallista oli eräänlainen pehmeys(?). Kuvaamisen kannalta sakea lumisade on haasteellinen, mutta se ei saanut meitä murheelliseksi ja jotain pikkunättiä kelalle (toivottavasti) tarttuikin.

Lunta löytyi paikkapaikoin varsin mukavasti, ja lyhyt matto & läski kuski todettiin jälleen epäsopivaksi yhdistelmäksi vallitseviin olosuhteisiin. Jumissa oltiin, mutta irti päästiin helposti rullaamalla ratsua tarpeeksi monta kertaa katon kautta ympäri. Iltapäivästä Julli sitten hoksas rullata Summittia pituussuunnassakin hivenen, vaikkei ollut edes kiinni! Hetki oltiin siinä että WTF mutta Julli totes että sole mikhän, väänsi komentosillan suoraan ja nosti luistit kattoon. Nopean toiminnan joukoissa on kuulemma kurssi, jossa opetellaan väistämään päälle kaatuvaa pailakkaa oikeaoppisesti – luojan kiitos oppi oli mennyt perille, ja tilanteesta selvittiin ilman henkilövahinkoja, materiaalisten menetystenkin jäädessä mitättömiksi.

Päivä meni sekoillessa, jumitellessa ja pörrätessä pahimpia ajohimoja pois, kauheasti kun ei ole kukaan vielä päässyt ajamaan. Aika menee nopeasti kun on lystiä, niin myös ystävänpäivänä. Päivä alkoi kääntyä ehtoolle kun oltiin saatu käyrät tuulensuojaan ja jo tutuksi tulleet check engine -valot mittaristoon. Polariksissa ei onneksi syty check engine, kun semmosia ei ole. Ne laitteet on rakennettu syömään bensaa. Ystävänpäivästä jäi loppujen lopuksi lapaseen hyvä fiilis, lepposaa surffausta, muutamia hyviä juttuja tulevaisuuden varalle ja jokunen rakko kouriin. Tiedä sitten, jäikö iltaelämässä käyneillä sotureilla kouriin jotain muutakin.

Sunnuntaiaamu valkeni huomattavasti edellistä kirkkaampana, ja baanalle oli pakko päästä nopeasti. Kovista puheista ja perinteikkäästä uhoamisesta huolimatta “steissillä” ei ollut aamusta muita kuin allekirjoittanut ja Pelastaja-Jähy. Makkarapaketti paketoitiin huolellisesti kääröihin ja suunnattiin tutkimus- ja chillaillureissulle lähimaastoon. Päivästä muodostui paras sunnuntai pitkiin aikoihin: ei krapulaa, täydellinen keli, uutta lunta, hienot maisemat. Alla todisteet.

Vi hörs! Monikansallinen yhtiömme kiittää.

-Misi