R.O.C.K.:in rytinää 7.1.-13.1.

Maanantai 7.1.

Ajon täyteinen viikko päätettiin aloittaa tutkimus retkellä Oratunturin lumitilanteeseen. Kynnelle kykeni Julli ja Myltzi, muut oli tienaamassa meille bensarahoja. Liikkeelle päästiin hyvissä ajoin, mutta tästä huolimatta tunturiin asti ei koskaan päästy. Kukaan ei kuollu, mutta sulana virtaava orajoki oli liian houkutteleva paikka. Siinä sitä sitte kokopäivä rävittiin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti taas ainaski yhen eliniän edestä – uimakoulunki vois käyä ku se näyttää muodostuvan tarpeelliseksi taidoksi. Toisaalta Jullin mukaanhan nämä uudet kelkat ei uppoa, ne kelluu. Siinä sitä sitte säästää yhen veneen hinnan ku pystyy uistattamaan kesällä. Muuten aika mitäänsanomattoman surkiaa toimintaa, mutta toisaalta siihen on jo tottunu.

Tiistai 8.1.

Ja homma jatkuu, yritettiin taas sinne Oratunturiin ku se maanantaina jäi haaveeksi. Tänään se jopa saavutettiin vaikka porukka oli vahvistunu Hassen verran. Sehän on Suomen hitain lähtijä joten startti ei tapahtunu niin näppärästi ku maanantaina, kiitos siitä. Tunturista löyty sitte tälle talvelle ekat lähellekään järkevää lumitilannetta vastaavat spotit. Yritettiin sitte siinä jotaki suoltaa kameralle, mutta kolme Suomen huonointa kameramiestä ku pistetään hommiin niin siitähän ei tule ku sanomista. Asian ydintä kuitenki lähestytään jo, tela kävi lumenpinnan yläpuolella, kaakin katto tutustu puolukan varpuihin ja jopa hymyn karetta oli havaittavissa ratsumiesten huulilla. Tästä on hyvä jatkaa.

Torstai 10.1.

Oltiin yhen rapulapäivän jälkeen lähestulkoon koko armeijan vahvuudella liikkeellä. Paikalla oli Julius, Hasse, Kakkis, Jokke P (tunnettu ennen nimellä koipela) ja allekirjoittanut. Julli jäi vuorostaan tienaamaan meille muille bensarahoja. Näin tähän alkuun voitaneen todeta, että päivä meni täysin vituiksi. Kakkiksen Skippa oli Kemppasella sisään ajo huollossa, joten pitihän miehelle lainata oma vastaava kampe. Onnellisena kahden kelkan omistajana satuloitiin Mylly-Eero, ja ei muuta ku baanalle. Lystiä kesti Orajärvelle asti missä oli maailmanluokan kuvailu ideoita työpöydällä. Näitä kuvauksia ei koskaan kuitenkaan saatu tehtyä sillä siirtymäpätkän aikana n. klo 13.30 vanha ystävämme heitti henkensä. Mylly-Eero osu reitin oikealta puolelta kantoon, ampui siitä toiselle puolelle reittiä suoraan puuhun. Ratsumies lensi helevettiin, että ihmisvahingoilta vältyttiin. Loppupäivä menikin sitte hinaillessa kaveria pois metsästä. Mylly-Eero 2001- 10.1.2008 R.I.P. Minuutin hiljaisuus edesmenneen rakkaan ystävämme muistolle…

Perjantai 11.1.

Julli oli roudannu luunsa taas baanalle, joten tutkapari Myllyoja-Virtanen uhrautui yhteisen hyvän eteen ja lähti tiedustelemaan tälle ylipainoiselle ja äärimmäisen laiskalle ”kelkkaporukalle” Kaarestunturin lumitilannetta. Hasse ei ollut mukana joten lähtö tapahtui pirun aikasin aamulla ja oltiinkin tältä n. sadan kilometrin lenkiltä takasin jo yhen aikaan päivällä. Lunta löyty jonkin verran, kukaan ei vain tiedä, että mistä. Eksyttiin meinaan vähän vitun pahasti sielä lumimyräkän keskellä. Muutenkin keli oli sitä luokkaa, että näköaisti ei ollut se kovin juttu. Lähinnä hajun perusteella mentiin etiäpäin. Huono homma ku tuota lunta satelee, koko viikko ollaan manattu, että tulis vetenä alas ja sulais nuo vähäsetki pois…

Lauantai 12.1.

No niin poijjaat, nyt oli saatu kaikki merkkihenkilöt samaan paikkaan samaan aikaan. Paikalle oli eksynyt Julius, Kakkis, Julli, Hasse, Kane ja Myltzi. Lauantai aamu, joten yllätys yllätys, sovittu lähtöaika veny parilla tunnilla. Vihdoin ja viimein päästiin liikkeelle ku viimisetki lapamadot sai ittensä raahattua paikalle. Ja Jokke P tienas sitte vuorostaan meille muille bensarahoja ja itelleen uusia kaasarin kurkkuja mitkä se välttämättä halus tappaa. Misikin kunnioitti paikkakuntaa olemalla paikalla, mutta se on vetäny jo aivosolunsa sen verran vähiin, että se sa***nan pässi oli unohtanu kaakkinsa Ouluun. Ei hyvä päivä sitä jätkää. Ite reissu käynnistyi hyvään malliin, allekirjoittanut mälläs Rellun puuta vasten. Luojalle kiitos se meni sen verran hiljaa ettei menny mitään tärkeää pasaksi. Kahen ratsun menetys samalla viikolla olis saattanut aiheuttaa meleko ison ”voi vittu- elämyksen”. Oratunturiin päästiin ilman sen isompia kömmähyksiä. Paikan päällä luonnollisestikin alko tärskähteleen. Ensin allekirjoittanut rullas Rellun katon kautta ja käsi suojahan siitä lähti jonnekki ihan muille metsästys maille. Julius sitä ihaillen katseli ja pisti vielä näyttävämmin oman Renegadensa pyörimään ja meistä tuli sillä siunaaman sekunnilla samikset. Kummaltaki puuttuu kaasun puolen käsisuoja. Nooh, Julli sitä ihmettelemään ja veti koivun tättärään, siitä sitte pääsi esittelemään trapetsi taitonsa. Meni kohtuu näyttävästi ratin ja konepellin yli volttia kerien.

Kakkis sai kuvaus aseman siirrettyä seuraavalle spotille, sieltä löytyki sitte ensimmäinen kokoluokan hauska saavuttanut tuiskulippa. Siitä sitte sitä räpimään ja saatiin ihan aikusten oikiasti ratsujaki kiinni siihen muutamaan otteeseen. Pari pikku hyppyä myöhemmin lähettiin siirtämään luut kohti Juliuksen lemmenpesää.

Siitä väliltä tuli taas niitä paljon puhuttuja jälkilöylyjä. Se tämä Dr.Kane ajeli allekirjottaneen edessä ja yhtäkkiä lumi pöllyjen keskeltä löyty mies ja Motor Switchback Davidson nojaili suht jämäkkää koivua vasten. Pyörii yllättävän ketterästi tuommonen katkinaisella jalalla varustettu nuori mies lumihangessa ku otetaan ajopeli alta pois. Siitäkin selvittiin suht pienillä vaurioilla, tukivarsi meni viittä vaille vituiksi, mutta ei onneksi ajoa hidastavasti. Siirtymä taipaleen jälkeen saatiin tuoretta pullaa ja jotaki vastaleivottua puolukka/mustikka/herukka torttua joka oli aivan taivaallisen herkullista. Kiitokset leipomuksista ja kahavista Jennille. Illan pimentyessä kovimmat karjut siirty yöelämään, turpaan ei tullu ja saatiin keväällä suoritettavaa Venäjän reissuaki varten tehtyä elin tärkeää pohjatyötä. Kokonaisuudessaan viikko oli keleihin nähden täydellinen, oli niin saatanan hauskaa ja materiaaliaki saatiin kuvattua about puolitoista tuntia. Rockin pauhu alkaa olla jo korvia vihlovan kovaa…

-myltzi-